Showing posts with label Pulina. Show all posts
Showing posts with label Pulina. Show all posts

Saturday, September 25, 2010

Jamppa has hobbies as well | Jamppanenkin harrastaa

Jamppa has attented to agility course that Jari and I have arranged. We practise skills that we learned in Greg Derret's agility course in Tromsö Norway this summer. Jamppa has also been in search and rescue human search practises allmoust every Thursday since summer. I bought Susan Garret's Perfect recall online course for our new puppy. Unfortunately we did not get this time any puppy, so Jamppa has been practising also his recall. Jamppa has veen very busy.

Kyllä Jamppakin on harrastanut, vaikka ei se täällä blogissa näykkään. Jamppa on treenannut agilityä ja hakua koko kesän ja nyt syksyllä Jampalla on ollut agilityn ohjauskurssi. Kesällä käytiin Greg Derrettin agilitykurssilla Norjassa ja siitä innostuneena järjestimme agilityohjauskurssin muillekin innostuneille. Jamppa treenailee kurssilla Jarin kanssa joka perjantai. Hakua ollaan treenattu kesäkuusta lähtien säännöllisesti torstaisin. Joitakin torstaita on jäänyt väliin työmatkojen tai muun matkustelun kanssa, mutta muutoin ollaan kyllä oltu säännöllisiä. Ihan mahtavaa, että ollaan löydetty taas treeniporukka ja päästy treenaamaan säännöllisesti.



Lisäksi Jamppa joutuu kärsimään ostamastani toisesta online kurssista. Jamppula joutuu harjoittelemaan luoksetuloja, koska olin ostanut Susan Garretin Perfect Recall -kurssin meidän tulevalle pennulle. Valitettavasti jo melkein toteutuneet pentuhaavet romahti taas totaalisesti, kun jo aikalailla sovittu asia muuttuikin yhtäkkiä ja meille suunniteltu pentu meni muualle. Mutta ei se Jamppaa liene haittaa. Siitä on mukava päästä tekemään mitä tahansa meidän kanssa. Sitäpaitsi ei kai millään koiralla ole aivan täydellinen luoksetulo ihan jokaisella häiriöllä ja ihan jokaisessa tilanteessa. Kyllähän sitä aina kannattaa harjoitella.  

Olen pitänyt päiväkirjaa kurssin harjoituksista, mutta valitettavasti Garretilla on tarkat käyttöehdot kurssissaan. Kurssilta heitetään ulos, jos bloggaa kurssista omassa blogissaan. Onneksi maksetusta kurssista saa kuitenkin hyvää oppia ja harjoitukset itselleen talteen, niin voi harjoitella niitä sitten sen tulevan pennunkin kanssa. Jos sitä pentua ikinä enää löytyy, uuden mieleisen yhdistelmän etsiminen tuntuu toivottomalta työltä ja menetetty pentu aivan kuin olisi jo ihan oman koiran menettänyt.

Onneksi meillä on sentään yksi koira, jonka kanssa harjoitella agilityä. Sen lisäksi että Jamppa on harjoitellut Jarin kanssa varsinaisissa treeneissä, on se joutunut minun kanssa opettelemaan ohjauskuviot, jotta voin treenit vetää. Jampalla on kiirettä. :)

Monday, September 20, 2010

Jamppa's AAA camp | Jampan kaverikoiraleiri

This weekend we had Jamppa's AAA camp in Oikari. We had wonderful time doing different activities: tracking, dog massage, scent work, agility and testing new dogs for AAC work. Unfortunately no pictures of Jamppa even though it was Jamppa's weekend. Vilho participated to the massage.

Viikonloppuna osallistuttiin Jyväskylän kaverikoirien leirille. Harrastettiin leirillä agilityä, hajutyöskentelyä, koirahierontaa ja testailtiin uusia koirakoita kaverikoiratoimintaan. Lisäksi vaan oltiin, juteltiin, kehuttiin koiriamme, saunottiin ja syötiin (paljon!). Aivan mahtavan rentouttava viikonloppu ja mukavaa meininkiä. Tykkäsin oikein kovasti!

Valitettavasti vaikka oli Jampan viikonloppu, ei Jampasta tullut yhtään ainutta kuvaa kameraan.

Tässä yksi uusista koirista testissä.















Jäyhä jököttäjä:















Söpö musta:















Vilho hieronnassa:
















Söpö suloinen tuleva kaverikoira ja pian aloittava kaverikoira:

Monday, August 30, 2010

A Concurrido kennel day | Rotikko Concurrido päivät 2010

Jamppa's breeder Sanna arranged a get-together in Hamina local dog club house Rotikko. Unfortunately this year we were not able to stay whole weekend since Jari and I got the flu on Friday and Saturday. On Sunday Jari was still bit sick and did not attend to agility with Jamppa. But Jamppa got to do some search and rescue stuff and Vilho learned some Rally-Obedience.

Viikonloppuna oli Jampan kennelin Concurridon kesäpäivät Rotikossa Haminassa.Jamppa pääsi tekemään hakua ja Vilho rallytokoa. Kiitos Mari S:lle maalimiehenä olosta ja Annalle rallytokon kouluttamisesta. Kiitos taas Mari R:lle piristävistä ajatuksista. Oli mukavan nähdä kaikki teitä paikalla olleita, vaikka ei nähty kuin sunnuntaina, koska ei päästy flunssaisina osallistumaan perjantaina tai lauantaina.

Kuljin koko ajan kameran kanssa ja silti en saanut paljon mitään onnistuneita kuvia. Tässä kuitenkin joitakin.

Kuvissa on ihana Nana näyttelytreenissä, Vilho treenaamassa Annan ohjaamaa rallytokoa, blondipojat Gösta ja Jamppa kiusaamassa Nevaa, Jamppa metsästämässä saippuakuplia (aina se keksii jotain omaa kivaa), Jamppa söpistelemässä samassa kuvassa Pepsin kanssa ja Karkki riehumassa agilityn jälkeen pallon kanssa.



















Hienoja kuvia Rotikosta löytyy Nokin blogista:
http://nokikola.blogspot.com/2010/08/rotikossa.html

Saturday, August 28, 2010

Joy from canine freestyle | Koiratanssin iloa kesällä 2010

Shortly in English. :) We have had a wonderful time in Canine Freestyle courses this summer. I even bought an online course Canine Freestyle I from Karen Pryor Academy.

En ole kesän kiireiden vuoksi ehtinyt kirjoittamaan muista kesän koiratanssitreeneistä. Nyt vähän niistä ja muustakin Vilhoon liittyvästä.

Kun Vilhon sairaus löydettiin ei maailmani suinkaan romahtanut sinä päivänä. Sillä hetkellä kun eläinlääkäri soitti TLI testin tuloksista ja kroonisen haimatulehduksen löydöstä olin suorastaan helpottunut. Vilhon olotilalla oli syy ja sen oloon pystyi vaikuttamaan.

Mielialan romahdus tuli vasta kolmen kuukauden päästä. Vilhon tila oli kohentunut koko ajan kolmessa kuukaudessa se oli jopa alkanut tehdä taas iloloikkia ja käyttäytyi niin kuin oma itsensä hullu ja sillä oli vähenevästi kipuja. Valitettavasti huomasimme myös hoitona olevan vähärasvaisen ruuan vaikutukset. Toisinaan Vilho oli hyvin väsynyt varsinkin treenipäivien jälkeen. Sen fyysinen kunto ei enää ollut sitä mitä se oli, se ei jaksanut juosta metsälenkeillä tauotta ja aamuisin ja iltasin se oli kärttyinen Jampalle. Yritimme vähitellen palata agilitytreenien pariin, mutta treenit aiheuttivat välittömän aggressiivisen olotilan, Vilho käyttäytyi mm. Jamppaa kohti ilkeästi ja oli hyvin kärttyisen oloinen. Tiesin, että meille rakasta harrastusta ei voi jatkaa. Se on liian rankkaa ja stressaavaa Vilholle ja sen ruokakaan ei ole yksinkertaisesti riittävän energiapitoista, että se jaksaisi fyysistä rasitusta. Samanlaiseen päätelmään tuli Jari myös pk-harrastuksen kanssa.

Harrastuksien lopettamispäätöksen päivä oli tosi rankka. Muistan kirjoittaneeni Outille ja Mairelle sähköpostia siitä, kuinka surullisia olemme ja itkeneeni katkerasti koko viestin kirjoituksen ajan ja lukeneeni viestiä uudestaan ja uudestaan itku silmässä. Vaikka Vilho oli meille tärkeä harrastuskoira ja hankittu nimenomaan minun agilityharrastusta ja Jarin pk-harrastuksia varten, ei meillä missään vaiheessa käynyt mielessä, että luopuisimme siitä. Se on kaikkine erikoisuuksineen ja välillä hyvinkin rasittavine luonteenpiirteideen maailman paras Vilho, meidän perheen rakas lemmikki, josta luopumisesta ajatus saa sydämen heittämään häränpyllyä ja silmät kostumaan välittömästi.

Välillä tuntuu käsittämättömältä, että joskus joku kehtaakin verrata koiriamme välineurheiluksi. Ehkä suurin loukkaus, mitä voi meille ilmaista. Ehkäpä ihmisten, jotka eivät ole mitään lajia vakavasti harrastaneet on vaikea kokea sitä ykseyden ja kommunikaation tunnetta, joka eläimen kouluttamisesta ja sen kanssa kommunikoinnista tulee. Vaikka Vilhon kanssa emme koskaan päässeetkään suinkaan agilityssä huipuille, koin silti mielettömiä hetkiä agilityradoilla Vilhon kanssa. Kerroin sille minne sen piti mennä ja se teki mahtavasti niin kuin pyysin. Vilho ei olisi Vilho, jos sen kanssa ei olisi harrastettu niin paljon ja tehty niin paljon työtä sen käytöksien eteen.

Tänä kesänä meillä on ollut onni löytää tuota yhteistä kieltä uudestaan. Koiratanssin löytyminen on ollut kaikkea sitä mitä olen Vilhon kanssa kaivannut. Pitkällinen pohjatyö sairauden jälkeen Vilhon tunnetilojen muuttamiseksi rauhallisemmaksi on auttanut todella paljon ja pääsemme kentälle nykyisin melko rauhallisissa merkeissä. Ei enää stressiä ja pelkoa siitä, että Vilho sairastuisi treenien jälkeen. Koiratanssitemppujen tekeminen on sopinut meille mahtavasti ja olen ollut Vilhon kanssa todella onnellinen. Lisäksi kivan treeniporukan löytyminen on ollut tosi ihana juttu.

Innostuin koiratanssista niin paljon, että ostin jopa online kurssin Canine Freestyle I -kurssin Karen Pryorin training academysta. Kurssi on ollut tosi antoisa ja hyvin rakennettu vaikka tämänkään kurssin oppimisympäristöä ei voi paljon kehua. Kurssi jatkuu aina lokakuun 6. päivään saakka. Koiratanssi jatkamme myös Kennelkerhon jatkoryhmässä saman kesäisen ohjaajamme ryhmässä. Olen tosi onnellinen!

En ehtinyt kirjoittamaan muista kesän ajan harjoituksista, mutta pääsääntöisesti meillä meni hyvin. Vain yhdellä kerralla Vilho vaikutti kipeältä ja nilkutti joissakin liikkeissä tassuaan ja nosti lopulta säälittävästi jalkansa minun jalan päälle. Osoittautuikin, että siellä oli jokin kipeä nirhauma tassunpohjassa. Toiseksi viimeisellä kerralla oli hirvittävän kuuma ja silloin Vilho vaikutti vähän kärttyiseltä ja ei myöskään viihtynyt häkissäänkään turvassa yhtään. Oli ilmeisesti liian kuuma. Muutaman kerran menetimme minun kesälomien matkojen kanssa ja yksi kerta olikin videokerta kurssin ohjaajan kotona.Vain kaksi meistä kurssille osallistuneista kymmenestä koirakosta jaksoi kurssin loppuun asti ja jatkaa vielä jatkokurssilla.

Kurssiin olisi kuulunut ensimmäinen esiintyminen Kennelkerhon 20v tapahtumassa, mutta silloin olin matkoilla Islannissa. Minulla ei ole mitään epäilystäkään, että etteikö me oltaisi voitu harjoitellulla koreografialla mennä esiintymään.

Satoi tai paistoi, me oltiin Vilhon kanssa koiratanssitreeneissä paikalla! :)

Kesäkuussa:


Heinäkuussa:

Thursday, April 1, 2010

Like twins! | Kuin kaksi marjaa

Happy Easter!

Hyvää Pääsiäistä!

 

Jamppa:

 

Pajunkissa:

Monday, March 15, 2010

End of an era | Aikakauden loppu

This writing tells that our hobby group Middle Finland Waterdog's is not that active anymore and I ceased our internet account starting 23rd of March and the netpage www.keskisuomenvesikoirat.com is not going to fuction after that date. Although we as a group do not have the same activities as before, Middle Finland Waterdog's still are active and alive now within our breed club Vesikoirat and our forum still is an active place http://www.foorumi.info/keskariveskarit/index.php. Still I'm feeling little sad about the great group of people moving on and an era of Middle Finland Waterdog's coming to a closure.

Tämän kuun 23. päivä lähtien Keski-Suomen Vesikoirien nettisivua osoitteessa www.keskisuomenvesikoirat.com ei enää ole olemassa. Sanoin irti nettisopimuksen ja nimipalvelun yhteisellä sopimuksella muutamien muiden Keski-Suomen Vesikoirien aktiivisten ihmisten kanssa. Yksi aikakausi on tullut loppuunsa.



Keski-Suomen Vesikoirat muodostettiin vuonna 2005. Meidän Vilho oli silloin noin puolentoista vuoden ikäinen ja alueella ei vielä ollut paljon vesikoiria. Tapasimme muutaman kerran Hexin-perron omistaja Heidiä ja puhuimme siitä, että miten olisi mukava saada vesikoiratoimintaa meidän alueelle. Toiminnanihmisenä Heidiltä ei mennyt kovinkaan kauaa, kun hän oli jo pystyttänyt foorumin meille, jossa pystyimme sopimaan tapaamisista ja keskustelemaan vesikoirista. Sovimme ensimmäisen tapaamisen lämpimäksi kesäpäiväksi ja heti tuntui porukka löytäneen toisensa!

Sovimme jo ekalla kerralla, että tavataan kerran kuussa yhteislenkkien merkeissä. Siitä lähtien on tapaamisia ollutkin noin kerran kuussa tähän päivään saakka. Järjestimme tapaamisten lisäksi leirejä ja kursseja. Itse muistan ainakin järjestäneeni yleisleiriä, jälkileiriä, hakuleiriä, neljä agilitykurssia, kolme tokokurssia ja vaikka mitä. Rahoitimme kaiken pääasiassa itse, koska porukalla järjestämisellä saatiin kursseista ja muista kohtuu hintaisia. Lisäksi kouluttajia leireillemme saimme, kun järjestimme muutamia pk-kisoja. Järjestimme myös mätsärin, jolla saimme rahaa muutamiin leireihin ja myös nettisivujen ylläpitämiseen. Nettisivuja myös päivitettiin ahkerasti. Ensin päivityksen hoidin minä ja sitten minulle tulleiden kiireiden vuoksi koulutin vielä Heidin päivittämään sivuja. Uutta päivittäjää ei kuitenkaan löytynyt, kun Heidikin siirtyi perhekiireiden vuoksi hommasta pois.

Toiminta oli pari vuotta erittäin aktiivista ja vei paljon aikaa, mutta se oli hienoa aikaa. Keski-Suomen Vesikoirat antoi mainion mahdollisuuden erilaisiin harrastuksiin. Sittemmin meidän toiminnan alun pitäen aloittaneiden taidot kehittyivät koiraharrastuksissa ja siirryimme harrastamaan vakavammin toisiin harrastuspiireihin. Aikamme ei enää oikeastaan riittänyt Keski-Suomen Vesikoirien pyörittämiseen ja koska emme olleet tarpeeksi kaukonäköisiä, ei tullut koulutetuksi uutta vesikoirien omistajasukupolvea ottamaan myös vastuuta. Ihmiset ikään kuin oppivat siihen, että vain osa ihmisistä järjestää ja koulutukset tulevat jostain. Kun pidempään mukana olleet ihmiset väsähtivät toimintaan ja joskus mukana olleisiin kiittämättömiin ihmisiin, toiminta yksinkertaisesti vain hiipui kasaan. Lisäksi ne jotka jotain järjestivät saivat vain nurinaa siitä, että kun toimintaa on niin vähän. Välillä kiitän onneani, että emme perustaneet alkuhuumassa omaa yhdistystä, vaikka kovasti sitä mietimmekin. Missä sen kanssa nyt oltaisiinkaan, jos sellainen oltaisiin pystyyn laitettu?

Tämän vuoden aikana rotua harrastava yhdistyksemme Vesikoirat ry otti paljon osakseen tapahtumien järjestelyä. Kuukausittaisista lenkeistä tulikin yhtäkkiä yhdistyksen tapaamisia ja Keski-Suomen Vesikoirien pikkujoulutkin oli yhdistyksen tapahtuma. Myös itse Keski-Suomen Vesikoirille järjestämääni tokokurssia keväällä oltiin laittamassa Vesikoirat ry:n toimintakertomukseen, vaikka kurssilla ei ollutkaan mitään yhteistä Vesikoirat ry:n kanssa. Onneksi väärinkäsitys saatiin korjattua ja kurssi ei mennyt turhaan yhdistyksen piikkiin. Tämä uusi Vesikoirat ry:n järjestämä toiminta on oikein tervetullutta. On hienoa, että joku jaksaa järjestää ja että mahdollisuuksia harrastaa vesikoiraporukassa edelleen vaalitaan, vaikka me pidempään toimineet olemme jo väsähtäneet. Olisi ihan mahtavaa, että muilla olisi samanlainen mahdollisuus harrastaa vesikoiraporukassa kuin meillä oli aloittaessamme harrastustamme.

Silti en voi olla tuntematta haikeutta siitä, että Keski-Suomen Vesikoirat ovat ikään kuin hautautumassa ja nyt siirtymässä Vesikoirat ry:n aluetoiminnaksi. Toiminta ei siis ole edelleenkään katoamassa mihinkään, toimivat ihmiset tai Heidin luoma keskustelufoorumi (http://www.foorumi.info/keskariveskarit/index.php) ovat edelleen olemassa. Toiminta muuttaa muotoaan, uusia ihmisiä tulee joukkoon ja toiminta kehittyy lisää, kaikki on ihan positiivista. Minä vain olen sellainen nostalgikko, että kun johonkin miellyn, uutta asiaa on enää vaikea hyväksyä. Pidin harrastusporukastamme ja siitä toimimisesta, vaikka toiminta ei enää noin puoleentoista vuoteen ole ollutkaan niin aktiivista.

Olen kyllä iloinen, että minulle jäi niin mahtavia muistoja Keski-Suomen Vesikoirista! Toiminta on antanut minulle niin paljon. Ensinnäkin, minulla ei olisi toista koiraa Jamppaa, jos Keski-Suomen Vesikoiria ei olisi. Ensimmäisenä leirinämme vuonna 2005 järjestimme yleisleirin, jossa opiskeltiin pk-jälkeä, mejää, taippareita, esine-etsintää ja agilityä. Leirille tuli vieras perro idästä - Gösta. Huipputyyppi, aivan mahtava koira, jonka lungia olemusta ei voinut olla ihailematta. Tässäpä linkki Göstan päiväkirjamerkintään vierailusta http://harjunhaukut.com/muuta/haukahdukset/syys05/haukahdukset_syys05.htm. Lisäksi Gösta on minusta niin kaunis! Kuukautta aikaisemmin olimme jo tavanneet Sulon, Göstan serkkupojan Teiskon leirillä Pirkanmaalla ja siellä olimme jo vakuuttuneet Sulosta. Molemmat koirat olivat yhtä rohkeita kuin meidän Vilho, mutta ilman turhia ylimääräisiä hötkyämisiä ja luonteen tiukkuutta ja erottuivat siten muista vesikoirista todella edukseen. Lisäksi sain leirillä olleesta Outista toivottavasti pitkäaikaisen ystävän, ihan niin kuin Mairesta Teiskon leirillä.

Jamppa tulikin meille seuraavan vuoden keväällä asiaa pitkällisesti tuumailtuna, kasvattajaan ja heidän koiriinsa tutustumisen jälkeen. Lisäksi tapasimme Jampan molemmat vanhemmat ennen Jampan hankkimista ja en muista koskaan ihastuneeni mihinkään koiriin niin paljon kuin niihin kahteen. Paljastettakoon siten, että tästä syystä tekemieni Keski-Suomen Vesikoirien nettisivujen bannerissa on nämä ajat komeillut Jampan isä Arttu. :) Bannerin portugeesityttö on tietysti oikeutetusti kaikkien keskisuomalaisten urosvesikoirien päiväuni Omppu!



Mutta kaikista tärkeimmät muistot minulle on jäänyt Keski-Suomen Vesikoirien ihmisistä. Olen iloinen, että voin sanoa heitä ystävikseni! Varsinkin kahden heistä ystävyys on sellaista, jota ei varmasti mikään voi korvata!

Olen iloinen, että olen oppinut tuntemaan Aatun Katin, jonka kanssa olen päässyt jakamaan koiranomistamisen iloja ja suruja. Olen ylpeä siitä, että tunnen tällaisen henkilön, josta on kouliutunut ihan hieno koirankouluttaja ja ihminen, joka ottaa selvää asioista ja kyseenalaistaa tietonsa. Olen oppinut Katilta paljon koiranomistamisesta vain sillä, että olen saanut jakaa omia ajatuksiani ja Kati on niihin vastannut! Kati on kouluttanut koirastaan Aatusta loistokumppanin ja on taitava koiransa kanssa, vaikka koira onkin Katin ensimmäinen. Vaikka tulevaisuudessa Katilla ehkä onkin jokin muun rotuinen (väärän rotuinen IMO!) koira haaveissa, niin toivon silti, että käymme vielä yhdessä silloin tällöin treenailemassa ja voimme keskustella koirista niin kuin ennenkin.

Toinen henkilö, jota ilman en varmaan olisi muutamista vesikoiramaailman tuiskuista selvinnyt, on Seran ja Saagan Sanna. Ei ole montaa ihmistä, kenen kanssa voisin kiistellä niin kiihkeästi ja olla täysin eri mieltä asioista. Välillä olemme varmaan molemmat korvat punaisina kiistelleet jostakin asiasta, mutta olen iloinen, että pystymme siihen. :) Olen iloinen, että minulla on vesikoiraihminen tuttavani, jonka kanssa asioista ei tarvitse olla samaa mieltä! Sannalta olen myös oppinut paljon. Moni asia, jonka olen nähnyt vääränä omalta kannalta katsottuna on saanut Sannan kautta aivan uuden näkökulman.

Lainaan tähän loppuun kahta minulle tärkeää kuvaa keskariveskarien nettisivuilta.

Ensimmäinen kuva on kesän 2006 ensimmäisiltä treffeiltä kesäkuulta. Kuvassa Jamppa ja Aatu painivat. Pojilla on viikko eroa iässä ja leikit ovat pennusta asti olleet sopuisia. Jopa murrosiästä Aatu ja Jamppa selvisivät ystävinä ja yhdessä lenkkeily onnistuu vieläkin.


Toinen kuva on heinäkuulta 2006 ja siinä on Jampan pentuaikojen kaveri Onni. Elämä vei Onnin Itä-Suomeen asumaan, mutta yhtenä kesänä saimme hoitaa Onnia meillä kaverini Ulpun matkustellessa pari päivää. Onni oli niin otettu meidän koirista ja toisista koirista. Yhteislenkki 2006 heinäkuussa oli tosi juhlaa toisiin koiriin leimautuneelle Onnille. Kuvassa on aitoa ystävyyden tunnelmaa, kesää ja huoletonta menoa, jota tuolla kesäisellä lenkillä oli paljon tarjolla. Kuvan on ottanut Sanna.


Olen iloinen Keski-Suomen Vesikoirista, sen historiasta ja harrastuksen parissa toimivista ihmisistä ja koirista. Jatkukoon toiminta uudenlaisena ja ehkäpä vielä aktiivisempana!

Friday, May 22, 2009

Nokia Sports Tracker Beta

I've got a new wonderful phone that has Nokia Sports Tracker in it! And Navigation! With sports tracker I can record you tracks when we are training and with the Navigation I can explore new places. You will hear more when I start using my new phone. Firstly I used Sports Tracker in our regular daily walk. Check the link below.

Miten Nokian Sports Tracker liityy meidän koiriin?

Sain töistä uuden ihanan puhelimen! Siinä tuli mukana Nokia Sports Tracker, jolla pääsen harjoittelemaan koirien kanssa jälkeä. Voin tallentaa meidän jälkiharjoitukset kartalle. Lisäksi puhelimen navigoinnin ja Nokia Mapsin avulla voin etsiä yhä uusia lenkkimaastoja. Tällä kertaa käytin vain ihan tylsästi Sports trackeria meidän vaikio lenkillä. Katso linkkiä alapuolella.

Nokia Sports Tracker Beta

Saturday, May 16, 2009

No haircut yet | Ei ne vieläkään leikanneet turkkia

We have been too busy and Jamppa still has his huge hair.

Kiirettä pitää, ei vieläkään turkinleikkuuta Jampalla. Sama hirveä tukka vielä päällä.

Wednesday, May 13, 2009

The rabbit is everywhere! | Kani joka puolelle

The rabbit has really started to feel home here. She is everywhere!

Kun Vilho tuli meille opetimme sen olemaan paikallaan aina, kun kani lähestyi. Kani tuli ympärille, Vilho istuutui tai kävi makaamaan sai se aina palkkaa. Käytöksestä tuli hyvin vahva, koska sitä harjoiteltiin jo aivan pentuna. Jamppa olikin kovempi pala. Sille kanien jahtaaminen ja liike oli todella palkitsevaa. Jouduimmekin opettamaan Jamppaa niin, että palkitsimme aina kaikesta pois päin suuntautuvasta liikkeestä, kun se katsoi muualle, käveli pois päin tai peruutti. Myös tästä käytöksestä tuli erittäin vahva. Nyt meillä onkin kaksi eri lailla kanien seurassa käyttäytyvää koiraa. Jamppa pyrkii pois päin kanista ja se Jampasta suorastaan rasittavaa välillä, koska kani on joka puolella! Tätä kania ei pysäytä muu kuin muutaman sekunnin lepotauko ja sitten se menee taas ympäriinsä. On se melkoinen.


Jamppalulla: "Voi ei viekää jo toi rasittava kani pois." (Tässä Jamppa myös saattaa kerjätä ruokaa hyväuskoiselta kylässä olleelta Matleenalta.)


Voi ei taas se on tässä vieressä.

Monday, May 4, 2009

Peek a buu | Kukkuu

We have a new cute bunny. No name yet! More bunny info later.

Kukkuluuruu!



Vilhon piti aamulla raportoida monta kertaa juoksemalla häkin ja meidän väliä, että apua tuolla häkissä on tommonen.



Ensikohtaamisia!



Se on ihana ja villi aivan hullu kani!

Sunday, May 3, 2009

Giant Snautsers, Water dogs and bunnies | Suursnautsereita, vesikoiria ja pupuja

Today we went to visit Tampere and Helsinki. We possibly met our next dog's parents in many ways. We have been dreaming to have a Giant Snautser some day and a new water dog would be really nice too. But we only came back home with a bunny. :)

Sunnuntaina reissattiin Tampereelle ja Helsinkiin.

Ensin tavattiin tällaiset ihanat.

Marski



Eros



Ja se toinen ihana sai korvat tällein:



Sitten nähtiin tällaisia juoksemassa ympäriinsä ja ne oli ihan hulluja ja villejä.



Ja yksi pantiin koppaan ja se tuli meidän mukaan.



Ja siellä oli tälläinen pienempi parrakas, joka oli vähän huolissaan siitä koppaan laittamisesta.



Ja sen jälkeen mentiin paikkaan, jossa oli vesikoiria toisensa jälkeen.





Ceni



Nefi



Lino



Lulu




Ja meidän omat koirat oli kaikki vierailut ihan vain autossa. Olipas tylsä matka niille! Onneksi pääsivät pitkille lenkeille Helsingissä ja Tampereella.

Friday, May 1, 2009

The first of May | Vappumeininkiä

On first of May we cleaned our yard and the dogs participated by playing.

Vappupäivänä toivuttiin pihan siivouksen merkeissä. Jamppa ja Vilho osallistuivat kumpikin omilla leluillaan.





Saturday, April 25, 2009

First dip to water | Talviturkin heitto

The dogs dipped to water first time this spring. The ice did not matter at all, after I called them away from the water they immidiately went second time.

Karvapojat kävivät kastautumassa Lahdessa järvessä.



Monday, April 20, 2009