Shortly in English. :) We have had a wonderful time in Canine Freestyle courses this summer. I even bought an online course Canine Freestyle I from Karen Pryor Academy.
En ole kesän kiireiden vuoksi ehtinyt kirjoittamaan muista kesän koiratanssitreeneistä. Nyt vähän niistä ja muustakin Vilhoon liittyvästä.
Kun Vilhon sairaus löydettiin ei maailmani suinkaan romahtanut sinä päivänä. Sillä hetkellä kun eläinlääkäri soitti TLI testin tuloksista ja kroonisen haimatulehduksen löydöstä olin suorastaan helpottunut. Vilhon olotilalla oli syy ja sen oloon pystyi vaikuttamaan.
Mielialan romahdus tuli vasta kolmen kuukauden päästä. Vilhon tila oli kohentunut koko ajan kolmessa kuukaudessa se oli jopa alkanut tehdä taas iloloikkia ja käyttäytyi niin kuin oma itsensä hullu ja sillä oli vähenevästi kipuja. Valitettavasti huomasimme myös hoitona olevan vähärasvaisen ruuan vaikutukset. Toisinaan Vilho oli hyvin väsynyt varsinkin treenipäivien jälkeen. Sen fyysinen kunto ei enää ollut sitä mitä se oli, se ei jaksanut juosta metsälenkeillä tauotta ja aamuisin ja iltasin se oli kärttyinen Jampalle. Yritimme vähitellen palata agilitytreenien pariin, mutta treenit aiheuttivat välittömän aggressiivisen olotilan, Vilho käyttäytyi mm. Jamppaa kohti ilkeästi ja oli hyvin kärttyisen oloinen. Tiesin, että meille rakasta harrastusta ei voi jatkaa. Se on liian rankkaa ja stressaavaa Vilholle ja sen ruokakaan ei ole yksinkertaisesti riittävän energiapitoista, että se jaksaisi fyysistä rasitusta. Samanlaiseen päätelmään tuli Jari myös pk-harrastuksen kanssa.
Harrastuksien lopettamispäätöksen päivä oli tosi rankka. Muistan kirjoittaneeni Outille ja Mairelle sähköpostia siitä, kuinka surullisia olemme ja itkeneeni katkerasti koko viestin kirjoituksen ajan ja lukeneeni viestiä uudestaan ja uudestaan itku silmässä. Vaikka Vilho oli meille tärkeä harrastuskoira ja hankittu nimenomaan minun agilityharrastusta ja Jarin pk-harrastuksia varten, ei meillä missään vaiheessa käynyt mielessä, että luopuisimme siitä. Se on kaikkine erikoisuuksineen ja välillä hyvinkin rasittavine luonteenpiirteideen maailman paras Vilho, meidän perheen rakas lemmikki, josta luopumisesta ajatus saa sydämen heittämään häränpyllyä ja silmät kostumaan välittömästi.
Välillä tuntuu käsittämättömältä, että joskus joku kehtaakin verrata koiriamme välineurheiluksi. Ehkä suurin loukkaus, mitä voi meille ilmaista. Ehkäpä ihmisten, jotka eivät ole mitään lajia vakavasti harrastaneet on vaikea kokea sitä ykseyden ja kommunikaation tunnetta, joka eläimen kouluttamisesta ja sen kanssa kommunikoinnista tulee. Vaikka Vilhon kanssa emme koskaan päässeetkään suinkaan agilityssä huipuille, koin silti mielettömiä hetkiä agilityradoilla Vilhon kanssa. Kerroin sille minne sen piti mennä ja se teki mahtavasti niin kuin pyysin. Vilho ei olisi Vilho, jos sen kanssa ei olisi harrastettu niin paljon ja tehty niin paljon työtä sen käytöksien eteen.
Tänä kesänä meillä on ollut onni löytää tuota yhteistä kieltä uudestaan. Koiratanssin löytyminen on ollut kaikkea sitä mitä olen Vilhon kanssa kaivannut. Pitkällinen pohjatyö sairauden jälkeen Vilhon tunnetilojen muuttamiseksi rauhallisemmaksi on auttanut todella paljon ja pääsemme kentälle nykyisin melko rauhallisissa merkeissä. Ei enää stressiä ja pelkoa siitä, että Vilho sairastuisi treenien jälkeen. Koiratanssitemppujen tekeminen on sopinut meille mahtavasti ja olen ollut Vilhon kanssa todella onnellinen. Lisäksi kivan treeniporukan löytyminen on ollut tosi ihana juttu.
Innostuin koiratanssista niin paljon, että ostin jopa online kurssin
Canine Freestyle I -kurssin Karen Pryorin training academysta. Kurssi on ollut tosi antoisa ja hyvin rakennettu vaikka tämänkään kurssin oppimisympäristöä ei voi paljon kehua. Kurssi jatkuu aina lokakuun 6. päivään saakka. Koiratanssi jatkamme myös Kennelkerhon jatkoryhmässä saman kesäisen ohjaajamme ryhmässä. Olen tosi onnellinen!
En ehtinyt kirjoittamaan muista kesän ajan harjoituksista, mutta pääsääntöisesti meillä meni hyvin. Vain yhdellä kerralla Vilho vaikutti kipeältä ja nilkutti joissakin liikkeissä tassuaan ja nosti lopulta säälittävästi jalkansa minun jalan päälle. Osoittautuikin, että siellä oli jokin kipeä nirhauma tassunpohjassa. Toiseksi viimeisellä kerralla oli hirvittävän kuuma ja silloin Vilho vaikutti vähän kärttyiseltä ja ei myöskään viihtynyt häkissäänkään turvassa yhtään. Oli ilmeisesti liian kuuma. Muutaman kerran menetimme minun kesälomien matkojen kanssa ja yksi kerta olikin videokerta kurssin ohjaajan kotona.Vain kaksi meistä kurssille osallistuneista kymmenestä koirakosta jaksoi kurssin loppuun asti ja jatkaa vielä jatkokurssilla.
Kurssiin olisi kuulunut ensimmäinen esiintyminen Kennelkerhon 20v tapahtumassa, mutta silloin olin matkoilla Islannissa. Minulla ei ole mitään epäilystäkään, että etteikö me oltaisi voitu harjoitellulla koreografialla mennä esiintymään.
Satoi tai paistoi, me oltiin Vilhon kanssa koiratanssitreeneissä paikalla! :)
Kesäkuussa:
Heinäkuussa:
