Showing posts with label Harrastukset. Show all posts
Showing posts with label Harrastukset. Show all posts

Wednesday, August 17, 2011

Vilho ja Jamppa SPA1

Vilho ja Jamppa kävivät spanielien taipumuskokeessa Petäjävedellä 13.8. Keski-Suomen Spanielikerho järjesti kokeen Petäjäveden erämiesten mökillä. Paikka oli aivan ihana ja meillä oli tosi mukava päivä! Vilhon ja Jampan ohjaajana toimi tällä kertaa vain isäntä ja emäntä oli kuvaajana. Vain Jamppa oli oikeasti ilmoitettu kokeeseen, mutta peruutuksia oli tullut niin monta, että varakoirakotkin oli jo käyty läpi ja siksi myös meidän mukana ollut Vilho pääsi osallistumaan ihan ylimääräisenä koirana.

Taipumuskokeeseen kuuluu neljä osa-aluetta ja lisäksi tottelevaisuuden ja yhteistyön ja yleisvaikutelman arviointi. Koska ensimmäisessä osiossa sosiaalisessa osa-alueessa kaikki koirat osallistuvat yhtä aikaa, emäntä toimi sillä kertaa tolppana Jampalle, kun isännällä oli Vilho seuranaan.Tuomarina kokeessa oli Olavi Nurmiranta.

Jamppa lähdössä hakuosuudelle.
















Jamppa (Concurrido Jarro) arvostelu

Sosiaalinen käyttäytyminen
Rauhallinen koira, joka pärjää laumassa. Suhtautuu ihmisiin pidättyväisesti.

Haku ja laukaus
Koiran haku aluksi ohjaajaansa tukeutuvaa. Erän puolivälissä koira löytää riistan jäljen ja suorittaa itsenäistä hakua riittävän ajan. Kestää laukauksen.

Jäljestys
Rauhallista vauhtia etenevä jäljestäjä, joka selvittää jäljen hyvin. Kaatoa koira ujostelee.


Vesityö
Ui halukkaasti. Luovuttaa pukin käteen.

Tottelevaisuus
Parin tottelevaisuus hyvä.

Yhteistyö ja yleisvaikutelma
Parin yhteistyö toimii. Koiralla aineksia Jälkikoiraksi.

Kokonaisarvostelu: HYVÄKSYTTY

Jamppa pidättyväisenä:

















Vilhon arvostelu

Sosiaalinen käyttäytyminen
Yleiskuva rauhallinen. Suhtautuu toisiin koiriin pidättyväisesti. Tulee toimeen ihmisten kanssa.

Haku ja laukaus
Sopivan laajaa, mutta hieman hidastempoista. Pääosin maavainuista hakua. Saisi olla enemmän maaston peittävää. Kestää laukauksen.

Jäljestys
Maavainulla, rauhallista vauhtia etenevää. Jäljestys etenee tarkasti kaadolle, joka kiinnostaa.

Vesityö
Innokas uimari, joka tuo riistapukin käteen.

Tottelevaisuus
Yleinen tottelevaisuus hyvä.

Yhteistyö ja yleisvaikutelma
Hyvä yhtesityö ja metsäkelpoisuus paranee vauhdin lisääntyessä.


Kokonaisarvostelu: HYVÄKSYTTY


Vilho innokkaasti jäljellä




Molemmat siis menestyivät kokeessa riittävän hyvin, jotta läpäisivät taipumuskokeen. Tuomarina ollut Olavi Nurmiranta sanoi, että koko kokeeseen kahdeksasta koirasta vain yksi olisi ollut oikeasti valmis metsälle. Muut osoittivat vähän sohvakoiran virkaista metsästystaitoa, mutta sillä perusteella kaikki läpäisivät, että koirat on koulutettavissa metsälle. Kaikilla seitsemällä sohvakoiranviran ajavalla koiralla eniten kiikasti haussa.

Sosiaalisessa osuudessa ensin koirat laitettiin vierekkäin rinkiin. Hyvin viisaasti tuomari laittoi joka toiseen väliin tyttökoiran ja joka toiseen väliin poikakoiran. Tässä järjestäytymisessä tuomari tarkkaili koko ajan koiria ja miten ne reagoivat liikkeeseen ja toisiin koiriin. Sitten seisottiin hetken aikaa ringissä ja jutusteltiin ja tuomari tarkkaili koiria. Jamppa selviytyi sosiaalisesta osuudesta jamppamaisen vakaasti. Se katseli nätisti muita koiria ja välillä esitti tytöille vokovoko korviaan ja piipahteli innostuneesti. Vilho sen sijaan oli tämän osuuden tiukasti Jarin käskyn alla ja katsoi Jaria keskittyneesti kontaktissa silmiin. Vilhohan ei tunnetusti pärjää kovin hyvin suuressa koiralaumassa.

Sen jälkeen tuomari meni istuksimaan vähän kauemmaksi tuoliin ja kutsui jokaisen koiran luokseen. Kaikki kokeen spanielit menivät tuomarin luokse hyvin innokkaasti hössöttäen, vaikka tuomari ei ensiksi ottanut mitään kontaktia koiriin. Tässä kyllä näki eron meidän kahteen vesikoiraan verrattuna spanieleihin. Jamppa meni tuomarin luokse ja kun tuomari ei ottanut mitään kontaktia se käänsi selkänsä tuomarille ja jäi siihen seisomaan. Hieman piippaili myös tyttöjen suuntaan. Kun tuomari sitten kosketti Jamppaa se osoitti suurempaa mielenkiintoa ja oli innokkaasti siliteltävänä. Vilho taas meni tuomarin luokse ja tuomarin sanoessa jotain haukahti. Sitten seisoi tuomarin edessä Jarin silitellessä rauhoittavasti Vilhoa. Kun tuomari koski, seisoi Vilho tyynesti paikallaan. Mutta ei kumpikaan meidän koirista esittänyt siis mitään iloista spanielimaista tervehdystä.

Hakuosuudella Vilho oli selkeästi etsimässä jotakin. Mitä lie sitten, ehkäpä ukkoja tai esineitä metsästä. :) Se pysytteli koko ajan noin kymmenen metrin päässä isännästä ja aina suunnan muuttuessa tai matkan pysähtyessä katsahti isäntää ja takoi sitten matkaa. Isäntä opetti Jampalle jo pentuna, että pysytään isännän lähellä noin viiden metrin säteellä http://www.freewebs.com/klikki/luoksetulo.html
Jamppa kuuliaisena koirana tietysti pysyi. Se aina meni viisi metriä ja sitten palasi isännän luokse. Onneksi sattui löytymään puolessa välissä hakua jäniksen jälki, jota seuratessa se onnekkaasti unohti aikaisemman opitun. Niin pääsivät molemmat tämänkin osion läpi, vaikka kovin spanielimaisesti eivät käyttäytyneet, hakukaari jäi hyvin lyhyeksi.Laukaukset molemmat pojat kuuntelivat sujuvasti ja jatkoivat omia touhujaan. Loppumatkasta hakureitillä Jamppa huomasi ampujan olalla pyssyn ja luuli sitä joksikin kepiksi. Jamppa alkoi haukkumaan ampujalle, kunnes ampujamies näytti pyssyä Jampalle ja Jamppakin huomasi aseen vähän turhan suureksi keppileikkeihinsä. Hassu Jamppa! <3 Jampasta on niin helppo huomata, milloin se hakee jotakin leikkimään kanssaan. Sillä on hakuhaukku ihmishakua varten niin hyvin koulutettuna.

Jälkiosuus meni Jampalta ja Vilholta molemmilta aivan loistavasti. Jälkiosuudella sai sulatettua fasaania näyttää ennen jäljelle menemistä koiralle ja molemmat koirat olivat kiinnostuneet fasaanista. Jari palkkasi Vilhoa vielä muutaman kerran fasaanin koskemisesta, koska pelkäsi Vilhon menevän muutoin ohi fasaanista jäljellä. Sehän on yleensä ihmisjäljestä niin kiinnostunut. Vilho jäljesti tarkasti ja tasaisella vaudilla koko jäljen ja haisteli kaatoa innokkaasti. Ainoastaan kulmassa kävi vähän jäljen yli, mutta haki saman tien jäljen uudelleen. Jamppa jäljesti hitaammin kuin Vilho ja todella tarkasti. Jamppa ei oletettavasti tykännyt fasaanin hajusta. Fasaanilta oli kaula venynyt ja venyneestä reiästä tippui maastoon nesteitä. Jamppa suorastaan hyppäsi aina pois jäljeltä, kun fasaani oli jättänyt nesteitä osuessaan johonkin oksaan tai korteen maassa. Jamppa myös merkkasi fasaanin, mutta peruutti fasaanilta pois, koska ei ilmiselvästi tykännyt koko fasaanista. Yök mikä ällö elukka Jampan mielestä.

Vesityöskentely eli riistapukin hakeminen järvestä meni Jampalla ja Vilholla rutiinilla. Tästä kiitos vanhempieni vuosien työlle. :D Kuinka lukemattomia kertoja Vilho ja Jamppa ovatkaan keppiä vedestä hakeneet ja pyytäneet vanhempiani heittämään uudesta. Keppiä on heitetty järveen mökillä ollessa joskus päiväkausia. Ja jos ei ole heitetty ovat pojat vieneet kepit itse uimaan. On mukava, että joku muu kouluttaa meidän koirat tai ne itse kouluttavat itsenä. Vilholla meni vesityöskentely niin sujuvasti, että se sai käydä järvestä hakemassa yhden ylimääräisenkin edelliseltä koiralta huomaamatta jääneen riistapukin.

Vilho luovuttaa riistapukin.















Kokeessa selvisi, että aika moni spanieli harjoittelee kokeeseen menoa.Veimme Jampan ja Vilho kokeeseen aika kylmiltään. Jampan ja Vilhon kanssa kokeiltiin kerran noin vuosi sitten laahausjälkeä kanilla. Siitä voi lukea aikaisemmista kirjoituksista tästä blogista. Jampan kanssa käytiin kokeilemassa metsässä kävelyä edellisenä iltana ja heiteltiin metsään Jampan lelua. Jampalle myös heitettiin ihan normaali halko veteen edellisenä iltana muutaman kerran. Meillä pojat eivät ikinä olleet nähneet riistapukkia saati omistajat myöskään. Luultiin, että se riistapukki on jokin tosi iso halko, jossa on siivet kiinni, mutta sehän olikin vain sellainen ihan pikkuinen laudan palanen. :) Pojat ovat yhdellä naapurin lahjoittamalla linnunsiivellä leikkineet ja sitä kantaneet. Jos eivät olisi aikaisemmin nähneet siipiä, niin voi olla, että eivät olisi ottaneet riistapukkia suuhunsa ollenkaan. Vilho korjasikin hakiessaan riistapukkia otetta siten, että tarttui vain päästä riistapukkiin, jossa ei siipiä ollut.

Jamppakin toi riistapukin:

















Vilho ja Jamppa ovat aika vanhoja koiria mennäkseen tällaiseen taipumuskokeeseen, mutta oli silti kiva käydä niiden kanssa. Seuraavan espanjanvesikoiran kanssa pitää kyllä ottaa aikaa ja mennä aikaisemmin kokeeseen, niin eivät nuo niiden jo vakiintuneet käytökset vaikuta olemukseen mitenkään ja saa ehkä vähän oikeammin niiden luontaista taipumusta mitattua. Käytökset ei kuitenkaan mitään niin vaikeita ole, etteikö ihan perusperro voisi niitä jo nuorena suorittaa, heti kun on oppinut uimaan ja palauttamaan tavaroita. Hauskaa on, että meidän paimenkoira Perrolla on ihan kaikki spanielitaippareihin tarvittavat käytökset jo valmiina, vaikka se on australianpaimenkoira, eikä muka pitäisi osata mitään tällaista. Se on jopa yhtä sosiaalinenkin kuin kokeessa olleet spanielit. Joka tapauksessa siitä samasta sisäsyntyisestä metsästyskäyttäytymisketjusta tulee niin metsästyksessä tarvittavat käytökset kuin paimenessakin tarvittavat käytökset. Toisilla roduilla ne ovat vain erikoistuneet jalostuksen myötä enemmän johonkin suuntaan.

Lisää kuvia täällä:
Spanieleiden taipumuskokeet Petäjävedellä

Sunday, September 26, 2010

Tracking bunny | Taipparijälkeä

Today we went to tracking came with our dogs. They got to try how would they track bunny. Dead bunny was dragged behind a line in forest and then our dogs tracked the trail . Jamppa was so good and so excited. Vilho was more interested the human track than the bunny.

Tänään päästiin testaamaan taipparijälkeä, kun päästii Vesikoirat ry:n täällä Keski-Suomessa järjestämiin mejä- ja taipparitreeneihin. Kiitos vain Helenalle näiden järkkäämisestä. Oli kyllä ihan tosi kivaa!

Kuollut raato:

Jamppa innoistu pupusta tosi paljon ja jäljesti innolla ja tutki innokkaasti kuollutta pupua.

Vilho ei ollut niin innostunut. Hienosti se seurasi jälkeä, mutta olisi vain jatkanut hommaa ja kulkenut ihmisjälkeä lisää, jos olisi saanut. Pupu sitä ei kiinnostanut tippaakaan. Vilho tuijottaa Jaria, josko Jari keksi jotain lisää viihdykettä jäljen jälkeen.

Saturday, September 25, 2010

Jamppa has hobbies as well | Jamppanenkin harrastaa

Jamppa has attented to agility course that Jari and I have arranged. We practise skills that we learned in Greg Derret's agility course in Tromsö Norway this summer. Jamppa has also been in search and rescue human search practises allmoust every Thursday since summer. I bought Susan Garret's Perfect recall online course for our new puppy. Unfortunately we did not get this time any puppy, so Jamppa has been practising also his recall. Jamppa has veen very busy.

Kyllä Jamppakin on harrastanut, vaikka ei se täällä blogissa näykkään. Jamppa on treenannut agilityä ja hakua koko kesän ja nyt syksyllä Jampalla on ollut agilityn ohjauskurssi. Kesällä käytiin Greg Derrettin agilitykurssilla Norjassa ja siitä innostuneena järjestimme agilityohjauskurssin muillekin innostuneille. Jamppa treenailee kurssilla Jarin kanssa joka perjantai. Hakua ollaan treenattu kesäkuusta lähtien säännöllisesti torstaisin. Joitakin torstaita on jäänyt väliin työmatkojen tai muun matkustelun kanssa, mutta muutoin ollaan kyllä oltu säännöllisiä. Ihan mahtavaa, että ollaan löydetty taas treeniporukka ja päästy treenaamaan säännöllisesti.



Lisäksi Jamppa joutuu kärsimään ostamastani toisesta online kurssista. Jamppula joutuu harjoittelemaan luoksetuloja, koska olin ostanut Susan Garretin Perfect Recall -kurssin meidän tulevalle pennulle. Valitettavasti jo melkein toteutuneet pentuhaavet romahti taas totaalisesti, kun jo aikalailla sovittu asia muuttuikin yhtäkkiä ja meille suunniteltu pentu meni muualle. Mutta ei se Jamppaa liene haittaa. Siitä on mukava päästä tekemään mitä tahansa meidän kanssa. Sitäpaitsi ei kai millään koiralla ole aivan täydellinen luoksetulo ihan jokaisella häiriöllä ja ihan jokaisessa tilanteessa. Kyllähän sitä aina kannattaa harjoitella.  

Olen pitänyt päiväkirjaa kurssin harjoituksista, mutta valitettavasti Garretilla on tarkat käyttöehdot kurssissaan. Kurssilta heitetään ulos, jos bloggaa kurssista omassa blogissaan. Onneksi maksetusta kurssista saa kuitenkin hyvää oppia ja harjoitukset itselleen talteen, niin voi harjoitella niitä sitten sen tulevan pennunkin kanssa. Jos sitä pentua ikinä enää löytyy, uuden mieleisen yhdistelmän etsiminen tuntuu toivottomalta työltä ja menetetty pentu aivan kuin olisi jo ihan oman koiran menettänyt.

Onneksi meillä on sentään yksi koira, jonka kanssa harjoitella agilityä. Sen lisäksi että Jamppa on harjoitellut Jarin kanssa varsinaisissa treeneissä, on se joutunut minun kanssa opettelemaan ohjauskuviot, jotta voin treenit vetää. Jampalla on kiirettä. :)

Monday, September 20, 2010

Jamppa's AAA camp | Jampan kaverikoiraleiri

This weekend we had Jamppa's AAA camp in Oikari. We had wonderful time doing different activities: tracking, dog massage, scent work, agility and testing new dogs for AAC work. Unfortunately no pictures of Jamppa even though it was Jamppa's weekend. Vilho participated to the massage.

Viikonloppuna osallistuttiin Jyväskylän kaverikoirien leirille. Harrastettiin leirillä agilityä, hajutyöskentelyä, koirahierontaa ja testailtiin uusia koirakoita kaverikoiratoimintaan. Lisäksi vaan oltiin, juteltiin, kehuttiin koiriamme, saunottiin ja syötiin (paljon!). Aivan mahtavan rentouttava viikonloppu ja mukavaa meininkiä. Tykkäsin oikein kovasti!

Valitettavasti vaikka oli Jampan viikonloppu, ei Jampasta tullut yhtään ainutta kuvaa kameraan.

Tässä yksi uusista koirista testissä.















Jäyhä jököttäjä:















Söpö musta:















Vilho hieronnassa:
















Söpö suloinen tuleva kaverikoira ja pian aloittava kaverikoira:

Monday, August 30, 2010

A Concurrido kennel day | Rotikko Concurrido päivät 2010

Jamppa's breeder Sanna arranged a get-together in Hamina local dog club house Rotikko. Unfortunately this year we were not able to stay whole weekend since Jari and I got the flu on Friday and Saturday. On Sunday Jari was still bit sick and did not attend to agility with Jamppa. But Jamppa got to do some search and rescue stuff and Vilho learned some Rally-Obedience.

Viikonloppuna oli Jampan kennelin Concurridon kesäpäivät Rotikossa Haminassa.Jamppa pääsi tekemään hakua ja Vilho rallytokoa. Kiitos Mari S:lle maalimiehenä olosta ja Annalle rallytokon kouluttamisesta. Kiitos taas Mari R:lle piristävistä ajatuksista. Oli mukavan nähdä kaikki teitä paikalla olleita, vaikka ei nähty kuin sunnuntaina, koska ei päästy flunssaisina osallistumaan perjantaina tai lauantaina.

Kuljin koko ajan kameran kanssa ja silti en saanut paljon mitään onnistuneita kuvia. Tässä kuitenkin joitakin.

Kuvissa on ihana Nana näyttelytreenissä, Vilho treenaamassa Annan ohjaamaa rallytokoa, blondipojat Gösta ja Jamppa kiusaamassa Nevaa, Jamppa metsästämässä saippuakuplia (aina se keksii jotain omaa kivaa), Jamppa söpistelemässä samassa kuvassa Pepsin kanssa ja Karkki riehumassa agilityn jälkeen pallon kanssa.



















Hienoja kuvia Rotikosta löytyy Nokin blogista:
http://nokikola.blogspot.com/2010/08/rotikossa.html

Saturday, August 28, 2010

Joy from canine freestyle | Koiratanssin iloa kesällä 2010

Shortly in English. :) We have had a wonderful time in Canine Freestyle courses this summer. I even bought an online course Canine Freestyle I from Karen Pryor Academy.

En ole kesän kiireiden vuoksi ehtinyt kirjoittamaan muista kesän koiratanssitreeneistä. Nyt vähän niistä ja muustakin Vilhoon liittyvästä.

Kun Vilhon sairaus löydettiin ei maailmani suinkaan romahtanut sinä päivänä. Sillä hetkellä kun eläinlääkäri soitti TLI testin tuloksista ja kroonisen haimatulehduksen löydöstä olin suorastaan helpottunut. Vilhon olotilalla oli syy ja sen oloon pystyi vaikuttamaan.

Mielialan romahdus tuli vasta kolmen kuukauden päästä. Vilhon tila oli kohentunut koko ajan kolmessa kuukaudessa se oli jopa alkanut tehdä taas iloloikkia ja käyttäytyi niin kuin oma itsensä hullu ja sillä oli vähenevästi kipuja. Valitettavasti huomasimme myös hoitona olevan vähärasvaisen ruuan vaikutukset. Toisinaan Vilho oli hyvin väsynyt varsinkin treenipäivien jälkeen. Sen fyysinen kunto ei enää ollut sitä mitä se oli, se ei jaksanut juosta metsälenkeillä tauotta ja aamuisin ja iltasin se oli kärttyinen Jampalle. Yritimme vähitellen palata agilitytreenien pariin, mutta treenit aiheuttivat välittömän aggressiivisen olotilan, Vilho käyttäytyi mm. Jamppaa kohti ilkeästi ja oli hyvin kärttyisen oloinen. Tiesin, että meille rakasta harrastusta ei voi jatkaa. Se on liian rankkaa ja stressaavaa Vilholle ja sen ruokakaan ei ole yksinkertaisesti riittävän energiapitoista, että se jaksaisi fyysistä rasitusta. Samanlaiseen päätelmään tuli Jari myös pk-harrastuksen kanssa.

Harrastuksien lopettamispäätöksen päivä oli tosi rankka. Muistan kirjoittaneeni Outille ja Mairelle sähköpostia siitä, kuinka surullisia olemme ja itkeneeni katkerasti koko viestin kirjoituksen ajan ja lukeneeni viestiä uudestaan ja uudestaan itku silmässä. Vaikka Vilho oli meille tärkeä harrastuskoira ja hankittu nimenomaan minun agilityharrastusta ja Jarin pk-harrastuksia varten, ei meillä missään vaiheessa käynyt mielessä, että luopuisimme siitä. Se on kaikkine erikoisuuksineen ja välillä hyvinkin rasittavine luonteenpiirteideen maailman paras Vilho, meidän perheen rakas lemmikki, josta luopumisesta ajatus saa sydämen heittämään häränpyllyä ja silmät kostumaan välittömästi.

Välillä tuntuu käsittämättömältä, että joskus joku kehtaakin verrata koiriamme välineurheiluksi. Ehkä suurin loukkaus, mitä voi meille ilmaista. Ehkäpä ihmisten, jotka eivät ole mitään lajia vakavasti harrastaneet on vaikea kokea sitä ykseyden ja kommunikaation tunnetta, joka eläimen kouluttamisesta ja sen kanssa kommunikoinnista tulee. Vaikka Vilhon kanssa emme koskaan päässeetkään suinkaan agilityssä huipuille, koin silti mielettömiä hetkiä agilityradoilla Vilhon kanssa. Kerroin sille minne sen piti mennä ja se teki mahtavasti niin kuin pyysin. Vilho ei olisi Vilho, jos sen kanssa ei olisi harrastettu niin paljon ja tehty niin paljon työtä sen käytöksien eteen.

Tänä kesänä meillä on ollut onni löytää tuota yhteistä kieltä uudestaan. Koiratanssin löytyminen on ollut kaikkea sitä mitä olen Vilhon kanssa kaivannut. Pitkällinen pohjatyö sairauden jälkeen Vilhon tunnetilojen muuttamiseksi rauhallisemmaksi on auttanut todella paljon ja pääsemme kentälle nykyisin melko rauhallisissa merkeissä. Ei enää stressiä ja pelkoa siitä, että Vilho sairastuisi treenien jälkeen. Koiratanssitemppujen tekeminen on sopinut meille mahtavasti ja olen ollut Vilhon kanssa todella onnellinen. Lisäksi kivan treeniporukan löytyminen on ollut tosi ihana juttu.

Innostuin koiratanssista niin paljon, että ostin jopa online kurssin Canine Freestyle I -kurssin Karen Pryorin training academysta. Kurssi on ollut tosi antoisa ja hyvin rakennettu vaikka tämänkään kurssin oppimisympäristöä ei voi paljon kehua. Kurssi jatkuu aina lokakuun 6. päivään saakka. Koiratanssi jatkamme myös Kennelkerhon jatkoryhmässä saman kesäisen ohjaajamme ryhmässä. Olen tosi onnellinen!

En ehtinyt kirjoittamaan muista kesän ajan harjoituksista, mutta pääsääntöisesti meillä meni hyvin. Vain yhdellä kerralla Vilho vaikutti kipeältä ja nilkutti joissakin liikkeissä tassuaan ja nosti lopulta säälittävästi jalkansa minun jalan päälle. Osoittautuikin, että siellä oli jokin kipeä nirhauma tassunpohjassa. Toiseksi viimeisellä kerralla oli hirvittävän kuuma ja silloin Vilho vaikutti vähän kärttyiseltä ja ei myöskään viihtynyt häkissäänkään turvassa yhtään. Oli ilmeisesti liian kuuma. Muutaman kerran menetimme minun kesälomien matkojen kanssa ja yksi kerta olikin videokerta kurssin ohjaajan kotona.Vain kaksi meistä kurssille osallistuneista kymmenestä koirakosta jaksoi kurssin loppuun asti ja jatkaa vielä jatkokurssilla.

Kurssiin olisi kuulunut ensimmäinen esiintyminen Kennelkerhon 20v tapahtumassa, mutta silloin olin matkoilla Islannissa. Minulla ei ole mitään epäilystäkään, että etteikö me oltaisi voitu harjoitellulla koreografialla mennä esiintymään.

Satoi tai paistoi, me oltiin Vilhon kanssa koiratanssitreeneissä paikalla! :)

Kesäkuussa:


Heinäkuussa:

Sunday, May 30, 2010

AAA Jamppa | Kaverikoira Jamppa

This time I need to brag a little pit! Our Jamppa is Finnish Kennel club Animal assisted activity dog "Kaverikoira." We started last November and Jamppa has been great! Today Jamppa resieved his own scarf that he wears to the visits to nursing homes .I really feel that Jamppa and us (his preceptors) can make a difference for those that we offer our activities.
 


Jamppa Pamppanen aloitti kaverikoiratoiminnan viime marraskuussa. Enpä olisi ikinä uskonut, miten paljon uusi harrastus on voinut antaa meille. Siitä on tullut uskomattoman hyvä mieli. Olen tosi iloinen, että läksimme mukaan toimintaan.

Jamppasen oma huivi saapui ja sitten Pamppunen poseerasi tietysti sen kanssa.























Mistä pidän tässä harrastuksessa?
- On aivan mahtavaa tavata erilaisia ihmisiä ja päästä kuulemaan heidän tarinoitaan heidän koiristaan
- On ihana ilahduttaa ihmisiä
- Mikä olisikaan kivempaa kuin päästä puhumaan omasta koirastaan?
- Ihana harrastus ilman kilpailemista ja tavoitteita
- Jamppa on hyvä tähän harrastukseen juuri sellaisena kuin se on 























Jamppa on kaikkien kaveri!
















Vilhonkin!

Friday, May 14, 2010

Canine Frestyle course 1/10 | Koiratanssikurssi 1/10

Vilho's canine freestyle course went unexpectally well! Vilho burst to barking mode only few times and was not stressed at all! I felt like a million dollars. :D

Ei se koiratanssikurssi ollut katastrofi! Jee! Vilho ryntäsi haukkumaan hihnan päähän vain ehkä noin kolme kertaa. Se ei stressaantunut juuri ollenkaan. Tehdessään se ei haukkunut juuri ollenkaan. Vain muutamia haukahduksia. Sen silmät ei alkaneet vilkkua eikä se läähättänyt stressaantuneesti. Eikä se autoon mennessäkään ärhennellyt Jampalle tai tehnyt sitä kotonakaan. Täytyy sanoa, että olen onnellinen ja iloinen! Tämä on vain nyt yksi ensimmäinen kerta, muutoshan voi tulla jo heti ensi kerralla, mutta aion tästä kerrasta nyt iloita koko rahan edestä.

Olin varustautunut Vilhon kanssa häkillä treeneihin. Aina, kun kurssin kouluttaja puhui, laitoin Vilhon talteen häkkiin. Häkin ovi oli auki, mutta se tarjosi hyvin myös Vilhon stressisuojan lisäksi varjoa kuumassa iltapäivässä. Vilho välillä rentoutui häkissään niin, että kävi jopa makaamaan. Aika mahtavaa tuollaiselta hermokimpulta, joka ei olisi ennen pystynyt rauhoittumaan häkissä treenikentällä mitenkään.

En vielä uskaltanut luottaa Vilhoon täysin, joten pidin sitä enimmäkseen treenien ajan liinassa. En voi olla varma, että lähteekö se jonkun toisen koiran luo katsomaan, jos sitä ahdistaa se koira. Yhtään kertaa se ei tosin näyttänyt olevan lähdössä minnekään.

Kurssilla harjoiteltiin koiratanssin perusliikkeitä. Niitä tuli tunnin aikana peräti kymmenen enkä edes muista kaikkia. Sen muistan, että valtaosa niistä oli minulle ja Vilholle tuttuja. Muutamassa liikkeessä meillä on jo alku, mutta meidän tarvitsee vielä vahvistaa lisää käytöstä. Itse päätin ottaa harjoitusohjelmaa tälle viikolle kaksi. Toinen on minun kiertäminen vastapäivään, myötäpäivään Vilho jo osaakin ja toinen on tassujen laittaminen polven päälle. Nyt Vilho osaa jo laittaa tassut kädelleni, joten yritän varmaan käyttää kättäni apuna targettina. Ensi viikolla ei ole treenejä, joten jos olen oikeina innostunut, saatan treenata pari muutakin temppua ensi viikolla.

Koska muutama koira ahdisti Vilhoa, niin keskityimme väliajat harjoittelemaan LAT-peliä ja aina vain rauhallisempaa käytöstä. En siis ottanut suunnittelemaani sarjaa ollenkaan tällä kertaa.

Ohjaaja vaikutti oikein mukavalta, eikä sanonut mitään pahaa kenestäkään koirakosta. Kehuskeli vain kaikkien suorituksia. Fiksu liike treenin alussa oli ottaa mahdollisimman monta liikettä ja vasta sitten esittelimme kaikki itsemme. Koirat ehtivät saada pahimmat höyryt pois ja olivat esittelyn aikana aika rauhallisia. Ja Vilhokin oli aika nätisti häkissään koko esittelyn ajan. Mitä nyt välillä kurkisteli ovesta ulos. Pitää harjoitella häkkileikkejäkin siis vielä.

Thursday, May 13, 2010

Canine freestyle in Vilho style | Koirantanssia Vilhon tyyliin

Tomorrow we start canine a freestyle course with Vilho. I'm really exited and I have already started to gather a small routine. Here is me speculating what is going to happen in the course tomorrow and what I have already done for the course.

No niin huomenna koiraa suuri odotettu päivä. Minä ja Vilho mennään koiratanssikurssille. Superjännää!

Jännitysmomentteja on paljon. Vilho ei ole ollut 3 vuoteen missään yleisissä treeneissä. Miten paljon se stressaa toisista koirista? Meneekö Annalla hermo Vilhon haukkumiseen? Hermostuuko Vilho enemmän? Karkaako Vilho tekemään jotakin muuta, koska Annaa ärsyttää haukkuminen? Sairastuuko Vilho seuraavana päivänä, jos se on stressannut paljon? No jos kaikki ei mene hyvin, vaihtuu koira Jampaksi kurssin loppuajaksi. Olen yrittänyt valmistaa minua itseäni ja Vilhoa parhaalla mahdollisella tavalla kurssiin.

Olen jo valmistautunut kurssiin etsimällä kaikennäköisiä koiratanssiin liittyviä videoita ja ohjeita. Tässä yksi parhaista löytämistäni:


Olenkin tämän ohjeilla valinnut Vilholle kappaleen. Valitsin iloisen ja helposti hahmotettavissa olevan kappaleen. Kappaleessa on myös monta kertaa toistuva A-osa, joten ei tarvitse miettiä kuin kertaalleen sen sarja, niin voin toistaa sitä. Tässä kappale:

On vähän nopea, mutta eiköhän me selvitä. Eipähän tule ainakaan tylsää! :)

Tässä tein tuon edellisen ohjeen mukaisen mappauksen musiikkiin:
Alkusoitto-A-A2-tahtirummutusta-A3(soittona)-(tydynty rummuilla)-B2-A2

4/4
Alkusoitto
- Neljätahtia alkusoittoa
A
- neljätahtia perussäettä (Kellä kulta, kellä onni...)
+ neljätahtia perussettiä = 8 tahtia
A2
- kahdeksan tahtia
tahti rummutusta
B
- kahdeksan tahtia
A3
- kahdeksan tahtia (viimeinen tahti rummutusta)
välisoitto-rummutusta
- kolme tahtia
B2 (A taustalla)
- kahdeksan tahtia
A1
-8 tahtia normia + 5 tahtia = 13 tahtia

Huom!
A-loppuliike pitää olla toistettavissa
Alkusoittoon ja välisoittoon jotain samaa liikettä


Opeteltiin jo eka askelsarja tähän. Tavoitteenani on opetella sarjat etukäteen, niin voi ottaa niitä sitten kentällä häiriössä ja vahvistaa Vilholle sarjaa. Sitten vain yhdistelen sarjat lopuksi tanssiksi. Tämä on nyt sitten perusaskelkuvio, jota alan käyttämään tuossa A-osan kohdassa, niin voin toistaa tätä.

Tässä mitä olen jo suunnitellut tuohon kappaleeseen:

Alkusoitto:
Vilho eteen istumaan aloituksessa
tahdit 1-4 musiikki alkaa "tydyllä" käteen kosketus vasemmalle ja pitkäkestoinen kosketus
tahdit 1-4 "tydyllä" käteenkosketus oikealle ja pitkäkestoinen kosketus

A-osa
Lähtee: Vilho perusasennossa vasemmalla puolella
kaksi askelta eteenpäin, kolmannella käteenkoskeminen oikealla puolella ja Vilho hyppää samalla
neljännellä minun käännös ja Vilho perusasentoon vasemmalle puolelle.
kertaantuu toiseen suuntaan.
Vilho jää oikealle puolelle
Kolme askelta sivulle, neljännellä Vilho istumaan
Anna peruuttaa askeleen, toisella kääntyy ja haaraan, Vilho kolmannella ja neljännellä haarojen väliin.

B-osa tulee vain kerran, joten siihen aion ottaa Vilholle kieppejä pujottelua. Ne saa Vilhon aina kiihtymään ja haukkumaan, joten haluan sen tekevän sitä vain vähän. :) Hakkumisesta kun menettää pisteitä. B-osaa en ole miettinyt vielä, enkä jatkoa A-osalle.

Olen vähän tällainen, että suunnittelen kyllä, mutta en sitten toteuta. Olen jo suunnitellut opettelevani tuota sarjaa vaikka kuinka pitkään, mutta tänään vasta sain pakotettua itseni siihen. Pidimme treenit Vilhon kanssa omassa pihassa. Aluksi harjoittelimme häkissä oloa Susan Garretin Crate Gamesin tyylin, koska aion pitää Vilhon häkissä väliajat. Treenaaminen meni hyvin ja sain Vilhon tekemään haukkumatta ja kiihtymättä. Häkki on siitäkin hyvä, että saan Vilhon sinne talteen siksi aikaa, kun minun itseni pitää mietiskellä.

Vilho pysyi haukkumatta, jos en sanonut sille mitään muuta kuin oikeita käskyjä. Jos sanoin jonkin muun sanan, haukkuminen alkoi heti. Pitää siis olla itse tarkkana ja tehdä vain sarja ja sitten heti häkkiin talteen, niin ei tule turhaa ääntelyä.

Harjoittelimme peruskuviota A-osaan. Eli Vilho perusasennossa vasemmalla puolella kaksi askelta eteenpäin, kolmannella käteenkoskeminen oikealla puolella ja Vilho hyppää samalla neljännellä minun käännös ja Vilho perusasentoon vasemmalle puolelle. kertaantuu toiseen suuntaan. Tätä treenaamme huomennakin kurssilla + tietty sitä mitä siellä opetetaan ja ennen kaikkea rauhoittumista.

Monday, March 15, 2010

End of an era | Aikakauden loppu

This writing tells that our hobby group Middle Finland Waterdog's is not that active anymore and I ceased our internet account starting 23rd of March and the netpage www.keskisuomenvesikoirat.com is not going to fuction after that date. Although we as a group do not have the same activities as before, Middle Finland Waterdog's still are active and alive now within our breed club Vesikoirat and our forum still is an active place http://www.foorumi.info/keskariveskarit/index.php. Still I'm feeling little sad about the great group of people moving on and an era of Middle Finland Waterdog's coming to a closure.

Tämän kuun 23. päivä lähtien Keski-Suomen Vesikoirien nettisivua osoitteessa www.keskisuomenvesikoirat.com ei enää ole olemassa. Sanoin irti nettisopimuksen ja nimipalvelun yhteisellä sopimuksella muutamien muiden Keski-Suomen Vesikoirien aktiivisten ihmisten kanssa. Yksi aikakausi on tullut loppuunsa.



Keski-Suomen Vesikoirat muodostettiin vuonna 2005. Meidän Vilho oli silloin noin puolentoista vuoden ikäinen ja alueella ei vielä ollut paljon vesikoiria. Tapasimme muutaman kerran Hexin-perron omistaja Heidiä ja puhuimme siitä, että miten olisi mukava saada vesikoiratoimintaa meidän alueelle. Toiminnanihmisenä Heidiltä ei mennyt kovinkaan kauaa, kun hän oli jo pystyttänyt foorumin meille, jossa pystyimme sopimaan tapaamisista ja keskustelemaan vesikoirista. Sovimme ensimmäisen tapaamisen lämpimäksi kesäpäiväksi ja heti tuntui porukka löytäneen toisensa!

Sovimme jo ekalla kerralla, että tavataan kerran kuussa yhteislenkkien merkeissä. Siitä lähtien on tapaamisia ollutkin noin kerran kuussa tähän päivään saakka. Järjestimme tapaamisten lisäksi leirejä ja kursseja. Itse muistan ainakin järjestäneeni yleisleiriä, jälkileiriä, hakuleiriä, neljä agilitykurssia, kolme tokokurssia ja vaikka mitä. Rahoitimme kaiken pääasiassa itse, koska porukalla järjestämisellä saatiin kursseista ja muista kohtuu hintaisia. Lisäksi kouluttajia leireillemme saimme, kun järjestimme muutamia pk-kisoja. Järjestimme myös mätsärin, jolla saimme rahaa muutamiin leireihin ja myös nettisivujen ylläpitämiseen. Nettisivuja myös päivitettiin ahkerasti. Ensin päivityksen hoidin minä ja sitten minulle tulleiden kiireiden vuoksi koulutin vielä Heidin päivittämään sivuja. Uutta päivittäjää ei kuitenkaan löytynyt, kun Heidikin siirtyi perhekiireiden vuoksi hommasta pois.

Toiminta oli pari vuotta erittäin aktiivista ja vei paljon aikaa, mutta se oli hienoa aikaa. Keski-Suomen Vesikoirat antoi mainion mahdollisuuden erilaisiin harrastuksiin. Sittemmin meidän toiminnan alun pitäen aloittaneiden taidot kehittyivät koiraharrastuksissa ja siirryimme harrastamaan vakavammin toisiin harrastuspiireihin. Aikamme ei enää oikeastaan riittänyt Keski-Suomen Vesikoirien pyörittämiseen ja koska emme olleet tarpeeksi kaukonäköisiä, ei tullut koulutetuksi uutta vesikoirien omistajasukupolvea ottamaan myös vastuuta. Ihmiset ikään kuin oppivat siihen, että vain osa ihmisistä järjestää ja koulutukset tulevat jostain. Kun pidempään mukana olleet ihmiset väsähtivät toimintaan ja joskus mukana olleisiin kiittämättömiin ihmisiin, toiminta yksinkertaisesti vain hiipui kasaan. Lisäksi ne jotka jotain järjestivät saivat vain nurinaa siitä, että kun toimintaa on niin vähän. Välillä kiitän onneani, että emme perustaneet alkuhuumassa omaa yhdistystä, vaikka kovasti sitä mietimmekin. Missä sen kanssa nyt oltaisiinkaan, jos sellainen oltaisiin pystyyn laitettu?

Tämän vuoden aikana rotua harrastava yhdistyksemme Vesikoirat ry otti paljon osakseen tapahtumien järjestelyä. Kuukausittaisista lenkeistä tulikin yhtäkkiä yhdistyksen tapaamisia ja Keski-Suomen Vesikoirien pikkujoulutkin oli yhdistyksen tapahtuma. Myös itse Keski-Suomen Vesikoirille järjestämääni tokokurssia keväällä oltiin laittamassa Vesikoirat ry:n toimintakertomukseen, vaikka kurssilla ei ollutkaan mitään yhteistä Vesikoirat ry:n kanssa. Onneksi väärinkäsitys saatiin korjattua ja kurssi ei mennyt turhaan yhdistyksen piikkiin. Tämä uusi Vesikoirat ry:n järjestämä toiminta on oikein tervetullutta. On hienoa, että joku jaksaa järjestää ja että mahdollisuuksia harrastaa vesikoiraporukassa edelleen vaalitaan, vaikka me pidempään toimineet olemme jo väsähtäneet. Olisi ihan mahtavaa, että muilla olisi samanlainen mahdollisuus harrastaa vesikoiraporukassa kuin meillä oli aloittaessamme harrastustamme.

Silti en voi olla tuntematta haikeutta siitä, että Keski-Suomen Vesikoirat ovat ikään kuin hautautumassa ja nyt siirtymässä Vesikoirat ry:n aluetoiminnaksi. Toiminta ei siis ole edelleenkään katoamassa mihinkään, toimivat ihmiset tai Heidin luoma keskustelufoorumi (http://www.foorumi.info/keskariveskarit/index.php) ovat edelleen olemassa. Toiminta muuttaa muotoaan, uusia ihmisiä tulee joukkoon ja toiminta kehittyy lisää, kaikki on ihan positiivista. Minä vain olen sellainen nostalgikko, että kun johonkin miellyn, uutta asiaa on enää vaikea hyväksyä. Pidin harrastusporukastamme ja siitä toimimisesta, vaikka toiminta ei enää noin puoleentoista vuoteen ole ollutkaan niin aktiivista.

Olen kyllä iloinen, että minulle jäi niin mahtavia muistoja Keski-Suomen Vesikoirista! Toiminta on antanut minulle niin paljon. Ensinnäkin, minulla ei olisi toista koiraa Jamppaa, jos Keski-Suomen Vesikoiria ei olisi. Ensimmäisenä leirinämme vuonna 2005 järjestimme yleisleirin, jossa opiskeltiin pk-jälkeä, mejää, taippareita, esine-etsintää ja agilityä. Leirille tuli vieras perro idästä - Gösta. Huipputyyppi, aivan mahtava koira, jonka lungia olemusta ei voinut olla ihailematta. Tässäpä linkki Göstan päiväkirjamerkintään vierailusta http://harjunhaukut.com/muuta/haukahdukset/syys05/haukahdukset_syys05.htm. Lisäksi Gösta on minusta niin kaunis! Kuukautta aikaisemmin olimme jo tavanneet Sulon, Göstan serkkupojan Teiskon leirillä Pirkanmaalla ja siellä olimme jo vakuuttuneet Sulosta. Molemmat koirat olivat yhtä rohkeita kuin meidän Vilho, mutta ilman turhia ylimääräisiä hötkyämisiä ja luonteen tiukkuutta ja erottuivat siten muista vesikoirista todella edukseen. Lisäksi sain leirillä olleesta Outista toivottavasti pitkäaikaisen ystävän, ihan niin kuin Mairesta Teiskon leirillä.

Jamppa tulikin meille seuraavan vuoden keväällä asiaa pitkällisesti tuumailtuna, kasvattajaan ja heidän koiriinsa tutustumisen jälkeen. Lisäksi tapasimme Jampan molemmat vanhemmat ennen Jampan hankkimista ja en muista koskaan ihastuneeni mihinkään koiriin niin paljon kuin niihin kahteen. Paljastettakoon siten, että tästä syystä tekemieni Keski-Suomen Vesikoirien nettisivujen bannerissa on nämä ajat komeillut Jampan isä Arttu. :) Bannerin portugeesityttö on tietysti oikeutetusti kaikkien keskisuomalaisten urosvesikoirien päiväuni Omppu!



Mutta kaikista tärkeimmät muistot minulle on jäänyt Keski-Suomen Vesikoirien ihmisistä. Olen iloinen, että voin sanoa heitä ystävikseni! Varsinkin kahden heistä ystävyys on sellaista, jota ei varmasti mikään voi korvata!

Olen iloinen, että olen oppinut tuntemaan Aatun Katin, jonka kanssa olen päässyt jakamaan koiranomistamisen iloja ja suruja. Olen ylpeä siitä, että tunnen tällaisen henkilön, josta on kouliutunut ihan hieno koirankouluttaja ja ihminen, joka ottaa selvää asioista ja kyseenalaistaa tietonsa. Olen oppinut Katilta paljon koiranomistamisesta vain sillä, että olen saanut jakaa omia ajatuksiani ja Kati on niihin vastannut! Kati on kouluttanut koirastaan Aatusta loistokumppanin ja on taitava koiransa kanssa, vaikka koira onkin Katin ensimmäinen. Vaikka tulevaisuudessa Katilla ehkä onkin jokin muun rotuinen (väärän rotuinen IMO!) koira haaveissa, niin toivon silti, että käymme vielä yhdessä silloin tällöin treenailemassa ja voimme keskustella koirista niin kuin ennenkin.

Toinen henkilö, jota ilman en varmaan olisi muutamista vesikoiramaailman tuiskuista selvinnyt, on Seran ja Saagan Sanna. Ei ole montaa ihmistä, kenen kanssa voisin kiistellä niin kiihkeästi ja olla täysin eri mieltä asioista. Välillä olemme varmaan molemmat korvat punaisina kiistelleet jostakin asiasta, mutta olen iloinen, että pystymme siihen. :) Olen iloinen, että minulla on vesikoiraihminen tuttavani, jonka kanssa asioista ei tarvitse olla samaa mieltä! Sannalta olen myös oppinut paljon. Moni asia, jonka olen nähnyt vääränä omalta kannalta katsottuna on saanut Sannan kautta aivan uuden näkökulman.

Lainaan tähän loppuun kahta minulle tärkeää kuvaa keskariveskarien nettisivuilta.

Ensimmäinen kuva on kesän 2006 ensimmäisiltä treffeiltä kesäkuulta. Kuvassa Jamppa ja Aatu painivat. Pojilla on viikko eroa iässä ja leikit ovat pennusta asti olleet sopuisia. Jopa murrosiästä Aatu ja Jamppa selvisivät ystävinä ja yhdessä lenkkeily onnistuu vieläkin.


Toinen kuva on heinäkuulta 2006 ja siinä on Jampan pentuaikojen kaveri Onni. Elämä vei Onnin Itä-Suomeen asumaan, mutta yhtenä kesänä saimme hoitaa Onnia meillä kaverini Ulpun matkustellessa pari päivää. Onni oli niin otettu meidän koirista ja toisista koirista. Yhteislenkki 2006 heinäkuussa oli tosi juhlaa toisiin koiriin leimautuneelle Onnille. Kuvassa on aitoa ystävyyden tunnelmaa, kesää ja huoletonta menoa, jota tuolla kesäisellä lenkillä oli paljon tarjolla. Kuvan on ottanut Sanna.


Olen iloinen Keski-Suomen Vesikoirista, sen historiasta ja harrastuksen parissa toimivista ihmisistä ja koirista. Jatkukoon toiminta uudenlaisena ja ehkäpä vielä aktiivisempana!

Sunday, May 24, 2009

Pictures from MH | Kuvia MH-kuvauksesta

Here is a link to web album that has best pictures from MH test weekend.

Tässä olisi linkki web albumiin, jossa on kuvia MH viikonlopulta.

Vesikoirat ry:n MH-kuvaus

Saturday, May 23, 2009

Vilho at Mental Description | Vilho MH-kuvauksessa

Vilho took part of MH test. MH comes from Swedish words ""Mentalbeskrivning Hund" - Mental Description. The test was developed in Sweden to describe how dogs react and operate in different situations. The test went amazingly well and did not show any of Vilho's sometimes not so easy character. And he obviously did not feel that much of stress since he did not become sick after the test. I will publish Vilho's results and videos of the test later at some arena (perhaps I'll update our doggies web page finally). I video taped the whole test so I did not have time to take pictures. I took some pictures of Jamppa and Vilho after the test.

Vilho kävi Vesikoirat ry:n järjestämässä MH-kuvauksessa Keski-Suomen Palveluskoirayhdistyksen Koirakorpi -majalla. Hyvin se meni, vaikka pelkäsinkin, että se syö testinohjaajan tai hyökkää haalarin kimppuun. Loppujen lopuksi Vilhon reagoinnit oli hyvin Vilhon oloisia. Testistä puuttuu sellainen monitahoinen uhka, joten ihan kaikki Vilho hankalat puolet eivät tulleet esille. Ainoastaan aaveilla oli vähän tällaista menoa. Sen vuoksi kai luonnekuvaajat puhkesivat ylistyksiin toimivasta ja iloisesta koirasta. Näkisivätpä muualla meidän hurjimuksen! :) No mutta kivaa oli Vilholla!

Suunnittelen joskus tulevaisuudessa laittavani kuvauksen tuloksen jonnekin esille ja kuvauksesta kuvaamani videot. Valitettavasti valokuvia ei Vilhosta tullut kuvauksessa, koska keskityin videokuvaamiseen. Sen vuoksi vain kuvia koirista lenkillä tilaisuuden jälkeen.