Taipumuskokeeseen kuuluu neljä osa-aluetta ja lisäksi tottelevaisuuden ja yhteistyön ja yleisvaikutelman arviointi. Koska ensimmäisessä osiossa sosiaalisessa osa-alueessa kaikki koirat osallistuvat yhtä aikaa, emäntä toimi sillä kertaa tolppana Jampalle, kun isännällä oli Vilho seuranaan.Tuomarina kokeessa oli Olavi Nurmiranta.
Jamppa lähdössä hakuosuudelle.
Jamppa (Concurrido Jarro) arvostelu
Sosiaalinen käyttäytyminen
Rauhallinen koira, joka pärjää laumassa. Suhtautuu ihmisiin pidättyväisesti.
Haku ja laukaus
Koiran haku aluksi ohjaajaansa tukeutuvaa. Erän puolivälissä koira löytää riistan jäljen ja suorittaa itsenäistä hakua riittävän ajan. Kestää laukauksen.
Jäljestys
Rauhallista vauhtia etenevä jäljestäjä, joka selvittää jäljen hyvin. Kaatoa koira ujostelee.
Vesityö
Ui halukkaasti. Luovuttaa pukin käteen.
Tottelevaisuus
Parin tottelevaisuus hyvä.
Yhteistyö ja yleisvaikutelma
Parin yhteistyö toimii. Koiralla aineksia Jälkikoiraksi.
Kokonaisarvostelu: HYVÄKSYTTY
Jamppa pidättyväisenä:
Vilhon arvostelu
Sosiaalinen käyttäytyminen
Yleiskuva rauhallinen. Suhtautuu toisiin koiriin pidättyväisesti. Tulee toimeen ihmisten kanssa.
Haku ja laukaus
Sopivan laajaa, mutta hieman hidastempoista. Pääosin maavainuista hakua. Saisi olla enemmän maaston peittävää. Kestää laukauksen.
Jäljestys
Maavainulla, rauhallista vauhtia etenevää. Jäljestys etenee tarkasti kaadolle, joka kiinnostaa.
Vesityö
Innokas uimari, joka tuo riistapukin käteen.
Tottelevaisuus
Yleinen tottelevaisuus hyvä.
Yhteistyö ja yleisvaikutelma
Hyvä yhtesityö ja metsäkelpoisuus paranee vauhdin lisääntyessä.
Kokonaisarvostelu: HYVÄKSYTTY
Vilho innokkaasti jäljellä
Molemmat siis menestyivät kokeessa riittävän hyvin, jotta läpäisivät taipumuskokeen. Tuomarina ollut Olavi Nurmiranta sanoi, että koko kokeeseen kahdeksasta koirasta vain yksi olisi ollut oikeasti valmis metsälle. Muut osoittivat vähän sohvakoiran virkaista metsästystaitoa, mutta sillä perusteella kaikki läpäisivät, että koirat on koulutettavissa metsälle. Kaikilla seitsemällä sohvakoiranviran ajavalla koiralla eniten kiikasti haussa.
Sosiaalisessa osuudessa ensin koirat laitettiin vierekkäin rinkiin. Hyvin viisaasti tuomari laittoi joka toiseen väliin tyttökoiran ja joka toiseen väliin poikakoiran. Tässä järjestäytymisessä tuomari tarkkaili koko ajan koiria ja miten ne reagoivat liikkeeseen ja toisiin koiriin. Sitten seisottiin hetken aikaa ringissä ja jutusteltiin ja tuomari tarkkaili koiria. Jamppa selviytyi sosiaalisesta osuudesta jamppamaisen vakaasti. Se katseli nätisti muita koiria ja välillä esitti tytöille vokovoko korviaan ja piipahteli innostuneesti. Vilho sen sijaan oli tämän osuuden tiukasti Jarin käskyn alla ja katsoi Jaria keskittyneesti kontaktissa silmiin. Vilhohan ei tunnetusti pärjää kovin hyvin suuressa koiralaumassa.
Sen jälkeen tuomari meni istuksimaan vähän kauemmaksi tuoliin ja kutsui jokaisen koiran luokseen. Kaikki kokeen spanielit menivät tuomarin luokse hyvin innokkaasti hössöttäen, vaikka tuomari ei ensiksi ottanut mitään kontaktia koiriin. Tässä kyllä näki eron meidän kahteen vesikoiraan verrattuna spanieleihin. Jamppa meni tuomarin luokse ja kun tuomari ei ottanut mitään kontaktia se käänsi selkänsä tuomarille ja jäi siihen seisomaan. Hieman piippaili myös tyttöjen suuntaan. Kun tuomari sitten kosketti Jamppaa se osoitti suurempaa mielenkiintoa ja oli innokkaasti siliteltävänä. Vilho taas meni tuomarin luokse ja tuomarin sanoessa jotain haukahti. Sitten seisoi tuomarin edessä Jarin silitellessä rauhoittavasti Vilhoa. Kun tuomari koski, seisoi Vilho tyynesti paikallaan. Mutta ei kumpikaan meidän koirista esittänyt siis mitään iloista spanielimaista tervehdystä.
Hakuosuudella Vilho oli selkeästi etsimässä jotakin. Mitä lie sitten, ehkäpä ukkoja tai esineitä metsästä. :) Se pysytteli koko ajan noin kymmenen metrin päässä isännästä ja aina suunnan muuttuessa tai matkan pysähtyessä katsahti isäntää ja takoi sitten matkaa. Isäntä opetti Jampalle jo pentuna, että pysytään isännän lähellä noin viiden metrin säteellä http://www.freewebs.com/klikki/luoksetulo.html
Jamppa kuuliaisena koirana tietysti pysyi. Se aina meni viisi metriä ja sitten palasi isännän luokse. Onneksi sattui löytymään puolessa välissä hakua jäniksen jälki, jota seuratessa se onnekkaasti unohti aikaisemman opitun. Niin pääsivät molemmat tämänkin osion läpi, vaikka kovin spanielimaisesti eivät käyttäytyneet, hakukaari jäi hyvin lyhyeksi.Laukaukset molemmat pojat kuuntelivat sujuvasti ja jatkoivat omia touhujaan. Loppumatkasta hakureitillä Jamppa huomasi ampujan olalla pyssyn ja luuli sitä joksikin kepiksi. Jamppa alkoi haukkumaan ampujalle, kunnes ampujamies näytti pyssyä Jampalle ja Jamppakin huomasi aseen vähän turhan suureksi keppileikkeihinsä. Hassu Jamppa! <3 Jampasta on niin helppo huomata, milloin se hakee jotakin leikkimään kanssaan. Sillä on hakuhaukku ihmishakua varten niin hyvin koulutettuna.
Jälkiosuus meni Jampalta ja Vilholta molemmilta aivan loistavasti. Jälkiosuudella sai sulatettua fasaania näyttää ennen jäljelle menemistä koiralle ja molemmat koirat olivat kiinnostuneet fasaanista. Jari palkkasi Vilhoa vielä muutaman kerran fasaanin koskemisesta, koska pelkäsi Vilhon menevän muutoin ohi fasaanista jäljellä. Sehän on yleensä ihmisjäljestä niin kiinnostunut. Vilho jäljesti tarkasti ja tasaisella vaudilla koko jäljen ja haisteli kaatoa innokkaasti. Ainoastaan kulmassa kävi vähän jäljen yli, mutta haki saman tien jäljen uudelleen. Jamppa jäljesti hitaammin kuin Vilho ja todella tarkasti. Jamppa ei oletettavasti tykännyt fasaanin hajusta. Fasaanilta oli kaula venynyt ja venyneestä reiästä tippui maastoon nesteitä. Jamppa suorastaan hyppäsi aina pois jäljeltä, kun fasaani oli jättänyt nesteitä osuessaan johonkin oksaan tai korteen maassa. Jamppa myös merkkasi fasaanin, mutta peruutti fasaanilta pois, koska ei ilmiselvästi tykännyt koko fasaanista. Yök mikä ällö elukka Jampan mielestä.
Vesityöskentely eli riistapukin hakeminen järvestä meni Jampalla ja Vilholla rutiinilla. Tästä kiitos vanhempieni vuosien työlle. :D Kuinka lukemattomia kertoja Vilho ja Jamppa ovatkaan keppiä vedestä hakeneet ja pyytäneet vanhempiani heittämään uudesta. Keppiä on heitetty järveen mökillä ollessa joskus päiväkausia. Ja jos ei ole heitetty ovat pojat vieneet kepit itse uimaan. On mukava, että joku muu kouluttaa meidän koirat tai ne itse kouluttavat itsenä. Vilholla meni vesityöskentely niin sujuvasti, että se sai käydä järvestä hakemassa yhden ylimääräisenkin edelliseltä koiralta huomaamatta jääneen riistapukin.
Vilho luovuttaa riistapukin.
Kokeessa selvisi, että aika moni spanieli harjoittelee kokeeseen menoa.Veimme Jampan ja Vilho kokeeseen aika kylmiltään. Jampan ja Vilhon kanssa kokeiltiin kerran noin vuosi sitten laahausjälkeä kanilla. Siitä voi lukea aikaisemmista kirjoituksista tästä blogista. Jampan kanssa käytiin kokeilemassa metsässä kävelyä edellisenä iltana ja heiteltiin metsään Jampan lelua. Jampalle myös heitettiin ihan normaali halko veteen edellisenä iltana muutaman kerran. Meillä pojat eivät ikinä olleet nähneet riistapukkia saati omistajat myöskään. Luultiin, että se riistapukki on jokin tosi iso halko, jossa on siivet kiinni, mutta sehän olikin vain sellainen ihan pikkuinen laudan palanen. :) Pojat ovat yhdellä naapurin lahjoittamalla linnunsiivellä leikkineet ja sitä kantaneet. Jos eivät olisi aikaisemmin nähneet siipiä, niin voi olla, että eivät olisi ottaneet riistapukkia suuhunsa ollenkaan. Vilho korjasikin hakiessaan riistapukkia otetta siten, että tarttui vain päästä riistapukkiin, jossa ei siipiä ollut.
Jamppakin toi riistapukin:
Vilho ja Jamppa ovat aika vanhoja koiria mennäkseen tällaiseen taipumuskokeeseen, mutta oli silti kiva käydä niiden kanssa. Seuraavan espanjanvesikoiran kanssa pitää kyllä ottaa aikaa ja mennä aikaisemmin kokeeseen, niin eivät nuo niiden jo vakiintuneet käytökset vaikuta olemukseen mitenkään ja saa ehkä vähän oikeammin niiden luontaista taipumusta mitattua. Käytökset ei kuitenkaan mitään niin vaikeita ole, etteikö ihan perusperro voisi niitä jo nuorena suorittaa, heti kun on oppinut uimaan ja palauttamaan tavaroita. Hauskaa on, että meidän paimenkoira Perrolla on ihan kaikki spanielitaippareihin tarvittavat käytökset jo valmiina, vaikka se on australianpaimenkoira, eikä muka pitäisi osata mitään tällaista. Se on jopa yhtä sosiaalinenkin kuin kokeessa olleet spanielit. Joka tapauksessa siitä samasta sisäsyntyisestä metsästyskäyttäytymisketjusta tulee niin metsästyksessä tarvittavat käytökset kuin paimenessakin tarvittavat käytökset. Toisilla roduilla ne ovat vain erikoistuneet jalostuksen myötä enemmän johonkin suuntaan.
Lisää kuvia täällä:
 |
| Spanieleiden taipumuskokeet Petäjävedellä |
