End of an era | Aikakauden loppu

This writing tells that our hobby group Middle Finland Waterdog's is not that active anymore and I ceased our internet account starting 23rd of March and the netpage www.keskisuomenvesikoirat.com is not going to fuction after that date. Although we as a group do not have the same activities as before, Middle Finland Waterdog's still are active and alive now within our breed club Vesikoirat and our forum still is an active place http://www.foorumi.info/keskariveskarit/index.php. Still I'm feeling little sad about the great group of people moving on and an era of Middle Finland Waterdog's coming to a closure.

Tämän kuun 23. päivä lähtien Keski-Suomen Vesikoirien nettisivua osoitteessa www.keskisuomenvesikoirat.com ei enää ole olemassa. Sanoin irti nettisopimuksen ja nimipalvelun yhteisellä sopimuksella muutamien muiden Keski-Suomen Vesikoirien aktiivisten ihmisten kanssa. Yksi aikakausi on tullut loppuunsa.



Keski-Suomen Vesikoirat muodostettiin vuonna 2005. Meidän Vilho oli silloin noin puolentoista vuoden ikäinen ja alueella ei vielä ollut paljon vesikoiria. Tapasimme muutaman kerran Hexin-perron omistaja Heidiä ja puhuimme siitä, että miten olisi mukava saada vesikoiratoimintaa meidän alueelle. Toiminnanihmisenä Heidiltä ei mennyt kovinkaan kauaa, kun hän oli jo pystyttänyt foorumin meille, jossa pystyimme sopimaan tapaamisista ja keskustelemaan vesikoirista. Sovimme ensimmäisen tapaamisen lämpimäksi kesäpäiväksi ja heti tuntui porukka löytäneen toisensa!

Sovimme jo ekalla kerralla, että tavataan kerran kuussa yhteislenkkien merkeissä. Siitä lähtien on tapaamisia ollutkin noin kerran kuussa tähän päivään saakka. Järjestimme tapaamisten lisäksi leirejä ja kursseja. Itse muistan ainakin järjestäneeni yleisleiriä, jälkileiriä, hakuleiriä, neljä agilitykurssia, kolme tokokurssia ja vaikka mitä. Rahoitimme kaiken pääasiassa itse, koska porukalla järjestämisellä saatiin kursseista ja muista kohtuu hintaisia. Lisäksi kouluttajia leireillemme saimme, kun järjestimme muutamia pk-kisoja. Järjestimme myös mätsärin, jolla saimme rahaa muutamiin leireihin ja myös nettisivujen ylläpitämiseen. Nettisivuja myös päivitettiin ahkerasti. Ensin päivityksen hoidin minä ja sitten minulle tulleiden kiireiden vuoksi koulutin vielä Heidin päivittämään sivuja. Uutta päivittäjää ei kuitenkaan löytynyt, kun Heidikin siirtyi perhekiireiden vuoksi hommasta pois.

Toiminta oli pari vuotta erittäin aktiivista ja vei paljon aikaa, mutta se oli hienoa aikaa. Keski-Suomen Vesikoirat antoi mainion mahdollisuuden erilaisiin harrastuksiin. Sittemmin meidän toiminnan alun pitäen aloittaneiden taidot kehittyivät koiraharrastuksissa ja siirryimme harrastamaan vakavammin toisiin harrastuspiireihin. Aikamme ei enää oikeastaan riittänyt Keski-Suomen Vesikoirien pyörittämiseen ja koska emme olleet tarpeeksi kaukonäköisiä, ei tullut koulutetuksi uutta vesikoirien omistajasukupolvea ottamaan myös vastuuta. Ihmiset ikään kuin oppivat siihen, että vain osa ihmisistä järjestää ja koulutukset tulevat jostain. Kun pidempään mukana olleet ihmiset väsähtivät toimintaan ja joskus mukana olleisiin kiittämättömiin ihmisiin, toiminta yksinkertaisesti vain hiipui kasaan. Lisäksi ne jotka jotain järjestivät saivat vain nurinaa siitä, että kun toimintaa on niin vähän. Välillä kiitän onneani, että emme perustaneet alkuhuumassa omaa yhdistystä, vaikka kovasti sitä mietimmekin. Missä sen kanssa nyt oltaisiinkaan, jos sellainen oltaisiin pystyyn laitettu?

Tämän vuoden aikana rotua harrastava yhdistyksemme Vesikoirat ry otti paljon osakseen tapahtumien järjestelyä. Kuukausittaisista lenkeistä tulikin yhtäkkiä yhdistyksen tapaamisia ja Keski-Suomen Vesikoirien pikkujoulutkin oli yhdistyksen tapahtuma. Myös itse Keski-Suomen Vesikoirille järjestämääni tokokurssia keväällä oltiin laittamassa Vesikoirat ry:n toimintakertomukseen, vaikka kurssilla ei ollutkaan mitään yhteistä Vesikoirat ry:n kanssa. Onneksi väärinkäsitys saatiin korjattua ja kurssi ei mennyt turhaan yhdistyksen piikkiin. Tämä uusi Vesikoirat ry:n järjestämä toiminta on oikein tervetullutta. On hienoa, että joku jaksaa järjestää ja että mahdollisuuksia harrastaa vesikoiraporukassa edelleen vaalitaan, vaikka me pidempään toimineet olemme jo väsähtäneet. Olisi ihan mahtavaa, että muilla olisi samanlainen mahdollisuus harrastaa vesikoiraporukassa kuin meillä oli aloittaessamme harrastustamme.

Silti en voi olla tuntematta haikeutta siitä, että Keski-Suomen Vesikoirat ovat ikään kuin hautautumassa ja nyt siirtymässä Vesikoirat ry:n aluetoiminnaksi. Toiminta ei siis ole edelleenkään katoamassa mihinkään, toimivat ihmiset tai Heidin luoma keskustelufoorumi (http://www.foorumi.info/keskariveskarit/index.php) ovat edelleen olemassa. Toiminta muuttaa muotoaan, uusia ihmisiä tulee joukkoon ja toiminta kehittyy lisää, kaikki on ihan positiivista. Minä vain olen sellainen nostalgikko, että kun johonkin miellyn, uutta asiaa on enää vaikea hyväksyä. Pidin harrastusporukastamme ja siitä toimimisesta, vaikka toiminta ei enää noin puoleentoista vuoteen ole ollutkaan niin aktiivista.

Olen kyllä iloinen, että minulle jäi niin mahtavia muistoja Keski-Suomen Vesikoirista! Toiminta on antanut minulle niin paljon. Ensinnäkin, minulla ei olisi toista koiraa Jamppaa, jos Keski-Suomen Vesikoiria ei olisi. Ensimmäisenä leirinämme vuonna 2005 järjestimme yleisleirin, jossa opiskeltiin pk-jälkeä, mejää, taippareita, esine-etsintää ja agilityä. Leirille tuli vieras perro idästä - Gösta. Huipputyyppi, aivan mahtava koira, jonka lungia olemusta ei voinut olla ihailematta. Tässäpä linkki Göstan päiväkirjamerkintään vierailusta http://harjunhaukut.com/muuta/haukahdukset/syys05/haukahdukset_syys05.htm. Lisäksi Gösta on minusta niin kaunis! Kuukautta aikaisemmin olimme jo tavanneet Sulon, Göstan serkkupojan Teiskon leirillä Pirkanmaalla ja siellä olimme jo vakuuttuneet Sulosta. Molemmat koirat olivat yhtä rohkeita kuin meidän Vilho, mutta ilman turhia ylimääräisiä hötkyämisiä ja luonteen tiukkuutta ja erottuivat siten muista vesikoirista todella edukseen. Lisäksi sain leirillä olleesta Outista toivottavasti pitkäaikaisen ystävän, ihan niin kuin Mairesta Teiskon leirillä.

Jamppa tulikin meille seuraavan vuoden keväällä asiaa pitkällisesti tuumailtuna, kasvattajaan ja heidän koiriinsa tutustumisen jälkeen. Lisäksi tapasimme Jampan molemmat vanhemmat ennen Jampan hankkimista ja en muista koskaan ihastuneeni mihinkään koiriin niin paljon kuin niihin kahteen. Paljastettakoon siten, että tästä syystä tekemieni Keski-Suomen Vesikoirien nettisivujen bannerissa on nämä ajat komeillut Jampan isä Arttu. :) Bannerin portugeesityttö on tietysti oikeutetusti kaikkien keskisuomalaisten urosvesikoirien päiväuni Omppu!



Mutta kaikista tärkeimmät muistot minulle on jäänyt Keski-Suomen Vesikoirien ihmisistä. Olen iloinen, että voin sanoa heitä ystävikseni! Varsinkin kahden heistä ystävyys on sellaista, jota ei varmasti mikään voi korvata!

Olen iloinen, että olen oppinut tuntemaan Aatun Katin, jonka kanssa olen päässyt jakamaan koiranomistamisen iloja ja suruja. Olen ylpeä siitä, että tunnen tällaisen henkilön, josta on kouliutunut ihan hieno koirankouluttaja ja ihminen, joka ottaa selvää asioista ja kyseenalaistaa tietonsa. Olen oppinut Katilta paljon koiranomistamisesta vain sillä, että olen saanut jakaa omia ajatuksiani ja Kati on niihin vastannut! Kati on kouluttanut koirastaan Aatusta loistokumppanin ja on taitava koiransa kanssa, vaikka koira onkin Katin ensimmäinen. Vaikka tulevaisuudessa Katilla ehkä onkin jokin muun rotuinen (väärän rotuinen IMO!) koira haaveissa, niin toivon silti, että käymme vielä yhdessä silloin tällöin treenailemassa ja voimme keskustella koirista niin kuin ennenkin.

Toinen henkilö, jota ilman en varmaan olisi muutamista vesikoiramaailman tuiskuista selvinnyt, on Seran ja Saagan Sanna. Ei ole montaa ihmistä, kenen kanssa voisin kiistellä niin kiihkeästi ja olla täysin eri mieltä asioista. Välillä olemme varmaan molemmat korvat punaisina kiistelleet jostakin asiasta, mutta olen iloinen, että pystymme siihen. :) Olen iloinen, että minulla on vesikoiraihminen tuttavani, jonka kanssa asioista ei tarvitse olla samaa mieltä! Sannalta olen myös oppinut paljon. Moni asia, jonka olen nähnyt vääränä omalta kannalta katsottuna on saanut Sannan kautta aivan uuden näkökulman.

Lainaan tähän loppuun kahta minulle tärkeää kuvaa keskariveskarien nettisivuilta.

Ensimmäinen kuva on kesän 2006 ensimmäisiltä treffeiltä kesäkuulta. Kuvassa Jamppa ja Aatu painivat. Pojilla on viikko eroa iässä ja leikit ovat pennusta asti olleet sopuisia. Jopa murrosiästä Aatu ja Jamppa selvisivät ystävinä ja yhdessä lenkkeily onnistuu vieläkin.


Toinen kuva on heinäkuulta 2006 ja siinä on Jampan pentuaikojen kaveri Onni. Elämä vei Onnin Itä-Suomeen asumaan, mutta yhtenä kesänä saimme hoitaa Onnia meillä kaverini Ulpun matkustellessa pari päivää. Onni oli niin otettu meidän koirista ja toisista koirista. Yhteislenkki 2006 heinäkuussa oli tosi juhlaa toisiin koiriin leimautuneelle Onnille. Kuvassa on aitoa ystävyyden tunnelmaa, kesää ja huoletonta menoa, jota tuolla kesäisellä lenkillä oli paljon tarjolla. Kuvan on ottanut Sanna.


Olen iloinen Keski-Suomen Vesikoirista, sen historiasta ja harrastuksen parissa toimivista ihmisistä ja koirista. Jatkukoon toiminta uudenlaisena ja ehkäpä vielä aktiivisempana!