Kun Vilho tuli meille opetimme sen olemaan paikallaan aina, kun kani lähestyi. Kani tuli ympärille, Vilho istuutui tai kävi makaamaan sai se aina palkkaa. Käytöksestä tuli hyvin vahva, koska sitä harjoiteltiin jo aivan pentuna. Jamppa olikin kovempi pala. Sille kanien jahtaaminen ja liike oli todella palkitsevaa. Jouduimmekin opettamaan Jamppaa niin, että palkitsimme aina kaikesta pois päin suuntautuvasta liikkeestä, kun se katsoi muualle, käveli pois päin tai peruutti. Myös tästä käytöksestä tuli erittäin vahva. Nyt meillä onkin kaksi eri lailla kanien seurassa käyttäytyvää koiraa. Jamppa pyrkii pois päin kanista ja se Jampasta suorastaan rasittavaa välillä, koska kani on joka puolella! Tätä kania ei pysäytä muu kuin muutaman sekunnin lepotauko ja sitten se menee taas ympäriinsä. On se melkoinen.
Jamppalulla: "Voi ei viekää jo toi rasittava kani pois." (Tässä Jamppa myös saattaa kerjätä ruokaa hyväuskoiselta kylässä olleelta Matleenalta.)
Voi ei taas se on tässä vieressä.
No comments:
Post a Comment